Rakentaminen on ihmisen suurimittakaavaisinta toimintaa.* Sillä, joka rakentaa tai rakennuttaa, onkin suuri vastuu. Kun osaa tulkita rakennusalan hämärää sanastoa, on helpompi arvioida, miten tuo vastuu on kannettu.

Elinkaari. Sana, jolla nykyrakennuksen lyhyt matka harjannostajaisista kaatopaikalle saadaan vaikuttamaan normaalilta. Elinkaarirakentaminen tuli vallitsevaksi vasta 1960-luvulla, kun luovuttiin ajatuksesta, että rakennusten tulisi kestää isältä pojalle. Jos elinkaarirakentaminen olisi yleistynyt aiemmin, ei olisi Vanhaa Raumaa, Suomenlinnaa tai Senaatintoria.

Elinkaarihanke. Rakennusten myynninedistämistapa silloin, kun epäillään, ettei rakennus muuten mene kaupaksi. Elinkaarihanke toimii kuin osamaksumenettely. Tilaaja ajattelee sitouttavansa rakentajan rakentamaan paremmin, mutta käytännössä tilaaja itse on sitoutunut lunastamaan rakennuksen, kun sen käyttöikä päättyy.

Energiatehokkuus. Energiankulutusmittausten perusteella Suomen tehokkaimpia taloja ovat satavuotiaat umpitiilitalot. Sellaisille ei kuitenkaan myönnetä tänä päivänä enää rakennuslupaa, sillä nykyään energiatehokkuus tarkoittaa jotakin muuta: ei todellista pitkän aikavälin kulutusta vaan tietyllä tavalla laskettua hetkellistä suorituskykyä.

Hiilijalanjälki. Lukema, jonka tarkoitus on kertoa, paljonko kasvihuonekaasupäästöjä on syntynyt jonkin toiminnan, kuten vaikkapa rakentamisen, seurauksena. Hiilijalanjälki ei kuitenkaan kerro mitään rakennusmateriaalien tai rakennusten fyysisistä ominaisuuksista, etenkään niiden haitallisuudesta. Esimerkiksi teollisuusjätteellä voi olla pieni hiilijalanjälki, kun se uusiokäytetään asuintalon seinään.

Kierrätys. Englannin kielen sanat recycling ja downcycling on kumpikin suomennettu ”kierrätykseksi”. Niinpä rakennusjätteen hautaaminen maantien alle katsotaan yhtä lailla kierrättämiseksi kuin vaikkapa se, miten lasipullot sulatetaan ja puhalletaan taas uusiksi pulloiksi.

Kiertotalous. Unelma siitä, ettei neitseellistä raaka-ainetta tarvita, mikäli jätteet käytetään uudelleen. Jättää huomiotta neljä olennaista seikkaa. 1) Nykyrakentamiseen käytetyt tuotteet ovat liian monimutkaisia kierrätettäviksi. 2) Se huomattava energiamäärä, joka kierrättämiseen tarvitaan, ei itsessään kierrä. 3) Vaikka kierrättäisimme kaiken, mitä nyt käytämme, se ei riitä, jos taloutta kasvatetaan; onhan kasvun vaatiman uuden raaka-aineen tultava aina jostakin. 4) Kaikki ihmisen luomat kierrätysjärjestelmät ovat epätäydellisiä ja väliaikaisia.

Materiaalineutraalius. Lobbareiden kehittämä termi. Ei liity neutraaliuteen, vaan tarkoitus on saada myytyä jokin haitallinen materiaali rakennuskäyttöön muka tasaveroisena. Muovi on hyvä esimerkki: Muovin käyttöä pyritään vähentämään monilla elämänalueilla. Rakennusalalla tämä tulkitaan kuitenkin niin, että jotakin toista materiaalia suositaan muovin kustannuksella, jolloin muovin markkina-asema heikkenee ja kilpailu vääristyy. Muovin välttely siis saadaan näyttämään muovin epäreilulta syrjinnältä.

Rakennus. Suomen 1900-luvun alkupuolen rakennuskanta ja 1900-luvun loppupuolen rakennuskanta eroavat toisistaan täysin. Ne on tehty eri materiaaleista ja erilaisin rakentein, ja niillä on erilaiset aineenvaihduntajärjestelmät. Tästä syystä voitaneen todeta, että rakennus on jo harhaanjohtava sana.

Tuotesalaisuus. Toisin kuin vaikkapa elintarviketeollisuudessa, rakennustuoteteollisuudessa ei tarvitse kertoa, mitä tuotteet sisältävät. Rakennuksiin päätyy haitallisia aineita sekä pitkäaikais- ja yhteisvaikutuksiltaan täysin tuntemattomia aineita, ilman että tiedämme siitä mitään. Rakennuksia purettaessa nuo aineet kertyvät ympäristöön.

*Kiitän arkkitehti Ransu Heleniusta, joka kiinnitti huomioni tähän asiaan.

Lars-Erik Mattila

Kirjoittaja on kestävään rakentamiseen perehtynyt puuseppä ja arkkitehti. Parhaillaan hän kansantajuistaa suomalaisen rakentamisen ongelmia Suomen Kulttuurirahaston tuella.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 3/2019.

Luitko jo?