Kolumni: Horisontissa lisäsäästöjä

Valhe, emävalhe, tilasto. Paljon käytetty sananparsi nousee mieleen, kun tutkii kuntatalouden menojen kehitystä tuoreimmista tilastoista.

Yleinen taloustilanne on ollut mollivoittoista, mutta toisin kuin tyypillisinä taantumavuosina luulisi, kuntien menot eivät ole ampaisseet nousuun. Tilastot suorastaan hämmentävät lukijaa vaisuudellaan.

Esimerkiksi Kelan mukaan kuntien palkkasumma supistui viime vuonna 0,8 prosenttia ja sitä edellisenä vuonna 0,4 prosenttia. Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilaston mukaan myös ostojen voimakkain kasvu on taittunut. Samalla koko toimintamenopotti on painunut nollan tuntumaan. Tämä on hyvin poikkeuksellista.

YKSI KESKEINEN syy menojen vaimeaan kehitykseen on kuntien säästötoimet. Tuore Kuntatyönantajien kysely kertoo, että viime vuonna kunta-ala leikkasi henkilöstömenoista 300 miljoonaa euroa ja tahti jatkuu samoissa lukemissa myös tänä vuonna. Säästöt nousevat noin 1,5 prosenttiin kuntien työvoimakustannuksista.

Menokehityksen vaisuuteen vaikuttaa kuitenkin myös toinen, hyvin poikkeuksellinen tekijä. Velvoite yhtiöittää kilpailullisilla markkinoilla tapahtuva toiminta vetäisi viime vuonna rutkasti energia- ja satamalaitosten menoja ja tuloja kuntien talous- ja toimintatilaston ulkopuolelle. Sama tapahtui hieman aikaisemmin myös ammattikorkeakoulujen yhtiöittämisten kohdalla.

Lisäksi kuntien tehtävien karsiminen merkitsee kuntatalouden menojen ja tulojen supistumista.

NÄMÄ MUUTOKSET ovat kuitenkin vasta alkusoittoa kuntatalouden tilastojen mullistuksille sote-uudistuksen jälkeen. Sen myötä kuntatalouden tuloista ja menoista on häipymässä muille sektoreille yli puolet.

Mitä todennäköisimmin sote-uudistus vaikuttaa myös kansantalouden tilinpitoon, jonka sektoriluokitus ei ole aiemmin reagoinut edellä mainittuihin yhtiöittämisiin. Jos tulevien maakuntien taloudellinen käyttäytyminen, omistajuus ja rahoitustapa poikkeavat kunnista tai valtiosta, niin maakuntien tulot ja menot tullaan mitä todennäköisimmin kokoamaan erilliseksi osavaltiohallinnoksi. Tällaista julkisen talouden alasektoria ei ole ollut aiemmin käytössä Suomessa.

Mitä tällä tilastojen sekamelskalla sitten on väliä? Yksi tekijä on, että julkisen talouden tilasta on tärkeää saada ajantasaista ja oikeaa tietoa. Muuten uusia päätöksiä niin kunnissa kuin valtakunnan tasolla tehdään mielikuvien pohjalta.

VÄHINTÄÄNKIN YHTÄ TÄRKEÄ tekijä on, että julkiselle sektorille ja sen nykyisille alasektoreille on asetettu tasapainotavoite kansantalouden tilinpidon kautta. Jos sote-uudistus luo julkiseen talouteen uuden alasektorin niin se edellyttää hallitukselta uuden tasapainotavoitteen asettamista.

Sote-uudistukselle on asetettu pidemmällä aikavälillä erittäin kunnianhimoine tavoite hillitä kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla. Mitä todennäköisimmin säästöjä tavoitellaan tulevien maakuntien tiukan talousohjauksen kautta.

TALOUDESSA NÄKYY tälle vuodelle pientä positiivista virettä. Yksi kevään mielenkiintoisimpia paikkoja tulee olemaan kehysriihi, jossa otetaan kantaa siihen ovatko valtio ja kunnat sopeuttaneet tarpeeksi vai pitääkö huhtikuun alussa päättää uusista lisäsopeutuksista.

Henkilöstösäästöjä ja tehtävien karsintaa on kunnissa jo tehty. Poikkeustekijöistä putsatut kuntatalouden tilastot kertovat kuitenkin, että kuntatalouden menot ja velkaantuminen kasvavat yhä. Sen vuoksi uusia säästöpäätöksiä ei voi sulkea pois.

Mahdolliset kehysriihen säästöt tulevat olemaan kuitenkin nappikauppaa suhteutettuna siihen, mitä tulevien maakuntien päättäjillä on todennäköisesti edessä.

Tasapainottaminen kolmella miljardilla edellyttää paitsi henkilöstösäästöjä niin myös voimakasta palveluverkon karsimista ja toimintatapojen uudistamista.