On tuo automaattipuhelin kumma kapistus. Ennen piti vain veivata kampea ja sai haluamansa ihmisen langanpäähän. Nyt pitää pyörittää numeroita peräkkäin. Se on vaikeaa, huokaili keskikaljalasin ääressä istuva mies äitini kahvilassa Vaalan Veneheitossa vuonna 1973.

Tein siellä opinnäytetyötäni baarista tiedonvälitysympäristönä. Uuden tekniikan lisäksi maailmanmeno huolestutti. Miehet pelkäsivät, että juuri löydetty komeetta Kohoutek keikauttaa maapallon nurin. Ei ollut työtä eikä siten toimeentuloakaan. Pettäjän tie -levy soi kaiken aikaa jukeboxissa. Oltiin alakuloisia, koska vaikuttamiskeinoja ei uskottu olevan. Kuitenkin jutuista paistoi huumori: ei se mitään, jos maapallo, mutta käymässä oleva kiljupönikkäkin menisi samalla nurin.

           *         *         *

Tämän siivotessa löytämäni tutkielman tärkein viesti ei ole vanhentunut: kun koet voivasi vaikuttaa, voit hyvin. Se ei ole järjen tai tiedon, vaan tunteen asia. Kuulluksi tuleminen on oleellista. Myös hyvä porukka tuo voimia.

Kevan julkisten alojen työhyvinvointia selvittävän raportin mukaan vaikutusmahdollisuuksien suotuisa kehittyminen on katkennut julkisella alalla. Kiire on kasvanut, työ rasittaa valtaosaa henkisesti, mutta fyysisestikin, ja epäasiallinen kohtelu, kiusaaminen esimiehen tai työntekijöiden taholta, on yleistä. Meneillään olevat muutoksetkin synnyttävät epävarmuutta.

Tilanne ei ole toivoton. Voisiko näkökulman kääntääkin ongelmista työn ja omien voimavarojen suunnitelmalliseen edistämiseen? Ei valiteta, vaikutetaan. Se, mihin huomio kiinnittyy, vahvistuu. Perusta on mainio, sillä lähes jokainen pitää työtään tärkeänä. Neljä viidestä työntekijästä kokee työssään iloa ja innostusta. Yhtä moni arvioi fyysisen ja henkisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi.

           *         *         *

Työtä voidaan tuunata vieläkin innostavammaksi. Kehittäisimmekö sitä yhdessä työkavereiden, asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa? Entä työn sisältö: mitä tapahtuisi, jos sitä ei tehtäisikään entisellä tavalla? Tai jos siitä jätettäisiin jotain pois? Virkistäisikö uuden osaamisen hankkiminen? Muutoksien uhkakuvat haalistuvat etsimällä niiden tuomia mahdollisuuksia tarttua nykyisiin epäkohtiin.

Yhteishenki tuo voimia. Siispä kiitä, tervehdi, anna ja pyydä apua, kiinnostu ja tarvittaessa pyydä myös anteeksi! Eräällä hoiva-alan työpaikalla työntekijät ripustivat peilin ajanseurantalaitteen yläpuolelle. He aikoivat tuunata ilmeensä iloiseksi työhön tullessaan, koska tunteet tarttuvat.

           *         *         *

Luottamus esimieheen edistää hyvinvointia. Kysyin muutama vuosi sitten kunta-alan luottamushenkilöiltä, että jos ihme olisi tapahtunut johtamisessa, missä se näkyisi. Sen suurempaa ihmettä ei esimieheltä toivottu kuin että työt sujuisivat. Esimies, ole siis läsnä, tutustu työntekijöiden arkeen käymällä heidän luonaan kyselemässä heidän kuulumisiaan ja vointiaan. Anna heille myös valtaa päättää omasta työstään.

Jokainen voi myös katsoa peiliin ja valita myönteisen käyttäytymisen negatiivisen sijasta. Vähiä voimia ei kannata haaskata epäasialliseen kohteluun. Vapaa-aikakin elvyttää voimiasi: siispä harrasta, hikoile ja hurvittelekin.

Marja-Liisa Manka

Työhyvinvoinnin dosentti, Tampereen yliopisto

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 1/2019

(Kuva: Merja Ojala)

Luitko jo?