Korkea työllisyysaste ja ekologisesti kestävä talouskasvu turvaavat hyvinvoinnin
Talouskasvua tarvitaan, mutta sitä on tavoiteltava ekologisesti mahdollisimman kestävällä tavalla. Suomi voisi olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä hankkeissa ja teknologiassa. Raaka-aineiden ja materiaalien kierrätystä teollisuustuotannossa olisi tehostettava. Erityisesti aineettomaan kulutukseen ja palveluihin on panostettava.
Emme pysty kilpailemaan työvoimakustannuksissa esimerkiksi Aasian kanssa, meidän ei kannata valmistaa halpoja massatuotteita, vaan erikoistua ja tehdä parempilaatuista. Ja tarvittaessa muuttaa strategiaa. Nokia on kyennyt uudistumaan aiemmin, toivottavasti kykenee jälleen. IBM:n päätuote on historian aikana vaihtunut menestyksekkäästi moneen kertaan. Myös suomalainen metsäteollisuus joutuu muuttamaan strategiaansa. Raaka-aineesta ei ole pulaa, mutta mitä puusta pitäisi tehdä?
Tarvitsemme paitsi uusia vientituotteita, myös uusia yrityksiä, uusia työllistäjiä. Yritystuista merkittävä osa on nyt suunnattu isoille yrityksille ja samat yritykset saavat vuodesta toiseen tukia. Yritystukia tulisi pyrkiä suuntaamaan niin, että niiden avulla toteutetaan kehitystoimintaa, joka todennäköisesti jäisi toteuttamatta ilman tukea.
Veroparatiisit tulisi kansainvälisellä yhteistyöllä tehdä mahdottomiksi ja muuttaa järjestelmää niin, että Suomessa toimivan yrityksen on maksettava veronsa tänne. Terveyspalveluyritys Mehiläisen 40 miljoonan voitto, josta 360 000 euroa maksettuja veroja Suomeen käynnisti keskustelun, jonka toivon johtavan muutoksiin.
Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on saatava laskuun. Varsinaisen eläkeiän nostaminen ei ole ratkaisu, jos keskimääräinen eläkeikä jää 60 vuoteen työkyvyn heikkenemisen vuoksi. Tukielinsairauksien ehkäisemisessä tarvittaisiin työnantajilta ja työterveyshuollolta uutta otetta. Työergonomian on oltava aina hyvä. Ei vasta sitten kun ongelmat ovat alkaneet. Työterveyshuollossa tulisi panostaa fysioterapiaan ja muuhun kuntouttavaan toimintaan sen sijaan, että vaivat yritettäisiin lääkitä oireettomiksi. Työikäisten mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä voidaan ehkäistä varsinkin työhyvinvoinnista huolehtimalla, vaikka kaikkien mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla ei luonnollisesti ole työelämän ongelmat. Mielenterveysongelmiin tulisi saada tehokasta apua. Psykoterapiaan pääsy on aiempaa helpompaa, mutta korvaussummia ei ole nostettu pitkään aikaan. Terapiaan pääsy ja kuntoutuminen ei saisi olla rahasta kiinni. Erityisesti nuorten mielenterveyskuntoutujien tilannetta on kohennettava. Nyt joka päivä noin 4 alle 30-vuotiasta jää mielenterveyssyistä eläkkeelle, 1500 nuorta vuodessa. Monella heistä syynä masennus tai muu sairaus, josta voi hyvällä hoidolla toipua työ- tai opiskelukykyiseksi. Eläkkeen sijasta kuntoutusta pitäisi yrittää paljon nykyistä pidempään ja kuntoutuksen sisältöä kehittää. "Kuntoutus" saattaa nykyisellään olla esimerkiksi tupakansytyttimien kokoamista.
Nuorten hyvinvointia pitäisi vaalia koulussa. Terveydenhuolto ja oppilashuolto ovat asioita, joista kunnan tulisi viimeisenä säästää.
Lopuksi tarvitsemme tarkkaa taloudenpitoa. Velkaantuminen nyt voi vesittää palvelut tulevaisuudessa. Nyt on panostettava ennaltaehkäisyyn ja niihin palveluihin, joiden tulee inhimillisistä syistä olla nykyistä laadukkaampia, kuten vanhusten pitkäaikaishoitoon. Panostaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka edistävät kuntalaisten hyvinvointia nyt ja luovat sitä pitkälle tulevaisuuteen. Oikeaan aikaan ja ajoissa tarjottu apu jopa säästää kustannuksia. Laadukkaaseen opetukseen sijoittaminen on myös itsestäänselvyys. Kun uusia investointeja tehdään, ne on mietittävä tarkoin. Esimerkiksi itse en kannata Espoonlahteen ajoittain kaavailtua kulttuuritaloa. Alueelta nyt puuttuva kulttuuritila ehdottomasti tarvitaan, mutta se voidaan sijoittaa aluekirjaston yhteyteen tai muuten liittää Lippulaivan laajennukseen. Olemme tilanteessa, jossa emme voi olla varmoja palveluiden rahoituksesta tulevaisuudessa, sen täytyy näkyä päätöksenteossa. Hyvinvointi kuuluu myös tuleville sukupolville.
Suomen huoltosuhde muuttuu seuraavina vuosikymmeninä. Kun nyt sataa työikäistä kohden on 62 työvoiman ulkopuolella olevaa, niin laskelmien mukaan vuonna 2020 sama luku on 75 ja joidenkin vuosien päästä jo 80. Espoossa on vuonna 2020 15 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin nyt, yli 85-vuotiaita on 60 % nykyistä enemmän. Pystyäksemme pitämään kuntapalvelut nykyisellään Suomen työllisyysastetta on yritettävä nostaa. Tarvitsemme myös talouskasvua. Ajatukset degrowthista eli tuotannon vähentämisestä ja talouskasvun halutusta supistamisesta ovat silti mielenkiintoisia ja uskon, että degrowth-pohdintojen suurin hyöty on niiden soveltaminen tilanteessa, jossa eletään ei-toivotun hitaan kasvun tai jopa nollakasvun aikaa.
Talouskasvua tarvitaan, mutta sitä on tavoiteltava ekologisesti mahdollisimman kestävällä tavalla. Suomi voisi olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä hankkeissa ja teknologiassa. Raaka-aineiden ja materiaalien kierrätystä teollisuustuotannossa olisi tehostettava. Erityisesti aineettomaan kulutukseen ja palveluihin on panostettava.
Emme pysty kilpailemaan työvoimakustannuksissa esimerkiksi Aasian kanssa, meidän ei kannata valmistaa halpoja massatuotteita, vaan erikoistua ja tehdä parempilaatuista. Ja tarvittaessa muuttaa strategiaa. Nokia on kyennyt uudistumaan aiemmin, toivottavasti kykenee jälleen. IBM:n päätuote on historian aikana vaihtunut menestyksekkäästi moneen kertaan. Myös suomalainen metsäteollisuus joutuu muuttamaan strategiaansa. Raaka-aineesta ei ole pulaa, mutta mitä puusta pitäisi tehdä?
Tarvitsemme paitsi uusia vientituotteita, myös uusia yrityksiä, uusia työllistäjiä. Yritystuista merkittävä osa on nyt suunnattu isoille yrityksille ja samat yritykset saavat vuodesta toiseen tukia. Yritystukia tulisi pyrkiä suuntaamaan niin, että niiden avulla toteutetaan kehitystoimintaa, joka todennäköisesti jäisi toteuttamatta ilman tukea.
Veroparatiisit tulisi kansainvälisellä yhteistyöllä tehdä mahdottomiksi ja muuttaa järjestelmää niin, että Suomessa toimivan yrityksen on maksettava veronsa tänne. Terveyspalveluyritys Mehiläisen 40 miljoonan voitto, josta 360 000 euroa maksettuja veroja Suomeen käynnisti keskustelun, jonka toivon johtavan muutoksiin.
Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on saatava laskuun. Varsinaisen eläkeiän nostaminen ei ole ratkaisu, jos keskimääräinen eläkeikä jää 60 vuoteen työkyvyn heikkenemisen vuoksi. Tukielinsairauksien ehkäisemisessä tarvittaisiin työnantajilta ja työterveyshuollolta uutta otetta. Työergonomian on oltava aina hyvä. Ei vasta sitten kun ongelmat ovat alkaneet. Työterveyshuollossa tulisi panostaa fysioterapiaan ja muuhun kuntouttavaan toimintaan sen sijaan, että vaivat yritettäisiin lääkitä oireettomiksi. Työikäisten mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä voidaan ehkäistä varsinkin työhyvinvoinnista huolehtimalla, vaikka kaikkien mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla ei luonnollisesti ole työelämän ongelmat. Mielenterveysongelmiin tulisi saada tehokasta apua. Psykoterapiaan pääsy on aiempaa helpompaa, mutta korvaussummia ei ole nostettu pitkään aikaan. Terapiaan pääsy ja kuntoutuminen ei saisi olla rahasta kiinni. Erityisesti nuorten mielenterveyskuntoutujien tilannetta on kohennettava. Nyt joka päivä noin 4 alle 30-vuotiasta jää mielenterveyssyistä eläkkeelle, 1500 nuorta vuodessa. Monella heistä syynä masennus tai muu sairaus, josta voi hyvällä hoidolla toipua työ- tai opiskelukykyiseksi. Eläkkeen sijasta kuntoutusta pitäisi yrittää paljon nykyistä pidempään ja kuntoutuksen sisältöä kehittää. ”Kuntoutus” saattaa nykyisellään olla esimerkiksi tupakansytyttimien kokoamista.
Nuorten hyvinvointia pitäisi vaalia koulussa. Terveydenhuolto ja oppilashuolto ovat asioita, joista kunnan tulisi viimeisenä säästää.
Lopuksi tarvitsemme tarkkaa taloudenpitoa. Velkaantuminen nyt voi vesittää palvelut tulevaisuudessa. Nyt on panostettava ennaltaehkäisyyn ja niihin palveluihin, joiden tulee inhimillisistä syistä olla nykyistä laadukkaampia, kuten vanhusten pitkäaikaishoitoon. Panostaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka edistävät kuntalaisten hyvinvointia nyt ja luovat sitä pitkälle tulevaisuuteen. Oikeaan aikaan ja ajoissa tarjottu apu jopa säästää kustannuksia. Laadukkaaseen opetukseen sijoittaminen on myös itsestäänselvyys. Kun uusia investointeja tehdään, ne on mietittävä tarkoin. Esimerkiksi itse en kannata Espoonlahteen ajoittain kaavailtua kulttuuritaloa. Alueelta nyt puuttuva kulttuuritila ehdottomasti tarvitaan, mutta se voidaan sijoittaa aluekirjaston yhteyteen tai muuten liittää Lippulaivan laajennukseen. Olemme tilanteessa, jossa emme voi olla varmoja palveluiden rahoituksesta tulevaisuudessa, sen täytyy näkyä päätöksenteossa. Hyvinvointi kuuluu myös tuleville sukupolville.
