Kunnat osaavat kilpailuttaa
Viime vuosina julkisessa keskustelussa on ollut muotia arvostella kuntien hankintaosaamista. Yleinen väite kuuluu, että kunnat eivät osaa kilpailuttaa.
Olen työskennellyt 15 vuotta kilpailuneuvoston, markkinaoikeuden ja asianajotoimiston lakimiehenä muun muassa kuntien hankintojen parissa. Oman kokemukseni perusteella kuntien hankintaosaamisen arvostelu on suurelta osin kohtuutonta ja virheellistä.
Tosiasiassa kunnissa on panostettu roimasti hankintaosaamiseen esimerkiksi muodostamalla hankintakeskuksia ja lisäämällä hankintayhteistyötä. Hankinnat suoritetaan yleensä eri alojen osaajien yhteistyönä, jolloin yhdistetään hankintatoimen ja hankinnan kohteena olevan toimialan osaaminen.
Kunnat tekevät paljon yhteistyötä hankinnoissaan niin valtakunnallisesti, seudullisesti kuin alueellisesti.
Kuntiin on palkattu suuri määrä hankintapäälliköitä, hankintalakimiehiä, materiaalipäälliköitä ja muita hankintaosaajia. Kuntien edustajat osallistuvat jatkuvasti erittäin aktiivisesti julkisten hankintojen koulutuksiin. Kuntien panostus näkyy osaamisessa. Kunnat kilpailuttavat julkisesti hankintansa ja suorahankinnat ovatpoikkeuksia. Kun suorahankintaa käytetään, siitä julkaistaan yleensä vapaaehtoinen ilmoitus avoimesti.
Kunnat käyttävät erityisesti palveluhankinnoissa tarjouskilpailun ratkaisuperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta, jolloin tarjouskilpailun voittaja valitaan sekä laadun että hinnan perusteella. Usein laadun painoarvo on huomattava, kuten 40–50 prosenttia.
Erittäin positiivista on se, että kuntien hankinnoissa ei esitetä käytännössä lainkaan edes väitteitä korruptiosta. Asianajajalla on erittäin vahva vaitiolo-oikeus ja -velvollisuus. Tästä huolimatta tarjouskilpailun hävinneet tahot eivät esitä edes luottamuksellisesti, että häviäminen olisi johtunut korruptiosta.
Pääpiirteissään kuntien hankinnat ja kilpailuttamisosaaminen ovat hyvällä mallilla. Hankintalaki otetaan vakavasti ja hankintoihin on panostettu voimakkaasti. Kuntien hankintaosaamisen kehittyminen 5–8 vuoden sisällä on ollut huomattavaa.
On kuitenkin myönnettävä, että hankintalaki asettaa tarkkoja muotovaatimuksia, ja juridisia yksityiskohtia on paljon. Aina on parannettavaa, kunnillakin. Markkinaoikeuden päätösten perusteella suurimmat ongelmat liittyvät tarjousten vertailuperusteiden määrittelyn tarkkuuteen ja tarjousvertailun konkreettisuuteen.
Tarjousten vertailuperusteet tulee ilmoittaa tarjouspyynnössä tarkasti ja konkreettisesti, jotta tarjoajat tietävät, mitä tarjouksista arvioidaan ja mihin tarjouksessa kannattaa panostaa. Tarjousvertailu tulee tehdä täsmälleen niillä vertailuperusteilla, jotka tarjouspyynnössä on ilmoitettu. Tarjousvertailussa vertailuperusteille ei saa antaa uusia alakriteereitä eikä uusia alapainoarvoja. Myös kuntien hankinnoissa ongelmana on, että vertailuperusteet jäävät tarjouspyynnössä välillä liian yleiselle tasolle.
Hankintayksikön tulee laatia saamistaan tarjouksista konkreettinen ja yksityiskohtainen tarjousvertailu, jossa hankintayksikkö perustelee sanallisesti tarjouksille annetut pisteet ja tarjousten väliset piste-erot. Tarjousvertailussa hankintayksikön tulee selvittää nimenomaan tarjousten konkreettinen sisältö, eikä ainoastaan niitä periaatteita, joita hankintayksikkö on soveltanut. Tarjousvertailussa on kyse kolmesta sanasta: tarjousten sisältö, johtopäätökset. Myös kunnilla on parannettavaa tarjousvertailuiden laatimisessa.
Kunnat ovat tärkeä ostaja markkinoilla. Hankintalaki mahdollista sen, että kunnat voivat tehdä hyviä hankintoja omien tarpeidensa mukaan. Kunnat ovat panostaneet voimakkaasti hankintatoimeensa ja kunnista on tullut osaavia ostajia.
Mika Pohjonen
asianajaja, varatuomari, ekonomi
Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 1/2014.
