Kuntaelämää: Kunta 2.0

Oulun kaupunki hemmotteli vieraitaan 12.–13. kesäkuuta, kun toista kertaa järjestetty yritystapahtuma Midnight Pitch Fest kokosi Nallikarin kesäiseen merenrantaan
kasvuyrittäjiä, sijoittajia sekä opiskelijoita. Vaikka DJ-teltta olikin vielä
yhtä ruuhkaton kuten Helsingin Slush-konferenssissa sen alkumetreillä, on
Nokian raunioille rakennettu rantatapahtuma sellainen, joita Suomessa saisi
olla lisää. Mikä parasta, tapahtuma sai paljolti yksityisiä rahoittajia sen
lisäksi, että Oulun kaupunki oli tapahtumassa esimerkillisesti mukana.

Suomen tulevaisuus ja työllistämispotentiaali on pienissä
sekä keskisuurissa kasvuyrityksissä. Tapasin tapahtumassa muiden muassa
arkkitehdin, joka oli kehitellyt uudenlaisen jääpalamuotin. Kuulostaako kaukaa
haetulta? Kukaties, tämäkin keksintö voisi oikeassa paikassa oikealle ostajalle
olla kymmenien, ellei satojen miljoonien arvoinen. Jos jääpalamuotti tai muu
vastaava keksintö menestyy, on se kunnalle sekä sen ekosysteemille valtava
meriitti.

Mieleenjäävä kokemus oli eräs aloitteleva yrittäjä, joka oli
myös datakeskusasiantuntija. Hän korosti, että datakeskusten sijoituspaikasta
kilpaillaan maiden välillä. Tämä tarkoittaa, että kuntien ei pitäisi kilpailla
keskenään, vaan tehdä yhteistyötä. Kun ulkomainen yritys haluaa sijoittaa
datakeskuksen Suomeen tai vaihtoehtoisesti Ruotsiin, on kaikki Suomen puolelle
voitettu raha myös naapurikuntien etu.

Mistä kunnat sitten voisivat kilpailla keskenään? Pohjois-Suomessa
sijaitsevan muuttotappiomaakunnan kaupunginvaltuutettuna tämä on olennainen
kysymys työpöydälläni. Jokainen poliitikko haluaisi omaan kuntaansa seuraavan
Angry Birds -pelin keksijän tai Supercellin kaltaisen menestyjän tuomaan
mainetta, työpaikkoja, profiilinnostatusta paikallisille oppilaitoksille sekä
verotuloja.

Maailmanlaajuinen ilmiö on, että älykkäät, tekevät ihmiset
sekä yritykset hakeutuvat samalle alueelle. Kasvukeskukset vetävät tunnetusti
lahjakkuuksia puoleensa. Miten pienemmät tai merkittäviä rakennemuutoksia
läpikäyneet köyhät kunnat voisivat pärjätä?

ICT-alalla töitä voi tehdä mistä vain tahansa, kunhan on
toimiva netti. Se ei kuitenkaan riitä. EU-rahastot pyrkivät tukemaan harvaan
asuttuja alueita hankkeiden ja rahoituksen muodossa, jotta Suomi pidettäisiin
asutettuna muuallakin kuin kehäkolmosella. Tähän asti kokeillut keinot eivät
ole kuitenkaan tuottaneet allekirjoittaneen mielestä merkittäviä tuloksia.

Yksi ratkaisu voisi olla verotuksen muuttaminen.
Muuttotappioisen, pitkäaikaisessa kriisitilassa olevan kunnan tulisi olla
aloittavan startup-yrityksen veroparatiisi. Edulliset tilat, houkutteleva
kaavoitus, ilmaiset harrasteet yrittäjille sekä ennen kaikkea edullisempi
verotus saattaisi houkutella muutaman yrittäjän pistämään toimiston Otaniemen
tai Hervannan sijasta vaikkapa Kainuun Paltamoon.

Etuna tässä olisi se, että Suomi pysyisi asutettuna,
asuntojen hinnat pysyisivät kohtalaisina, sekä köyhempien kuntien vaurastuminen
helpottaisi varakkaampien alueiden paineita maksaa valtionosuuksia. Kaikki
hyötyisivät pitkässä juoksussa. Suomi on täynnä kauniita alueita ja paikkoja,
joihin mahtuisi enemmän ihmisiä asumaan ja tekemään töitä. Jos tällaisia
veroporkkanoita annettaisiin joillekin kunnille ja alueille, se tuskin
lamauttaisi merkittävästi kasvukeskusten imua. Vastaava verotuskäytäntö on
todettu mm. Sveitsissä toimivaksi.

Kuten uudenlaisen jääpalamuotin keksijän, myös meidän
poliittisten päättäjienkin pitää keksiä uudenlaisia, parempia tapoja hoitaa
asioita.

Elina Kurikka

Kajaanin kaupunginvaltuutettu (sit. / Kainuun kokoomusnuoret)