Kuntapäättäjien pitää varautua hitaan kasvun valtuustokauteen

Uusien kuntapäättäjien onkin varauduttava alkavalla valtuustokaudella aikaisempaa hitaampaan kasvun aikaan. Kansantalouden keskimääräinen vuosikasvu on valtuustokauden aikana korkeintaan kaksi prosenttia.  Pitkän aikavälin noin kolmen prosentin kasvuun verrattuna kasvu hidastuu yhdestä puoleentoista prosenttiyksikköä vuodessa.      

Hitaan kasvun aikana kuntien verotulot kasvavat aikaisempaa hitaammin. Valtion talouden tasapainottaminen tuo leikkauksia kuntien valtionapuihin. Kataisen hallitus on tehnyt päätökset 600 miljoonan euron kuntien valtionapujen leikkauksista. Ei ole poissuljettua, ettei kuntien valtionapuihin voisi tulla vielä lisäleikkauksia. Kuntien tulot kasvavat valtuustokaudella noin kaksi prosenttia vuodessa. 

Kuntien menot eivät juuri voisi kasvaa tuloja enemmän. Paineita kuntien menojen kasvuun tuovat väestön ikääntymisen myötä kasvava sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve ja valtion pysyvä innokkuus lisätä kuntien velvoitteita. Vanhuuspalvelulaki on tästä hyvä esimerkki.

Viime vuosien aikana kunnat ovat osin tasapainottaneet talouttaan investointeja vähentämällä. Tämä on hyvä sopeuttamiskeino lyhyellä aikavälillä. Jos tarpeellisten investointien tekemistä lykätään liian kauan, kuntien kehittyminen hidastuu ja nykyisen kuntainfrastruktuurin korjausvelka kasvaa. Mitä myöhemmin tarvittavat korjaukset tehdään, sitä kalliimmaksi ne tulevat.

Kasvavat menopaineet ja tulojen hidas kasvu johtaa väistämättä kunnallisveron nousuun. Tämä ei kuitenkaan yksin voi olla kuntien tie pois talousvaikeuksista. Kuntapäättäjiltä tarvitaan aikaisempaa enemmän asettaa kuntien toiminnalle painopisteitä. Mihin panostetaan ja mitkä toiminnot jätetään vähemmälle.

Tulevalla valtuustokaudella oleelliseksi asiaksi muodostuu kuntarakenne ja kuntien palvelurakenne.  Pellervon taloustutkimuksessa tehdyn tutkimuksen mukaan kuntauudistuksella on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa alueiden elinvoimaan. Heikon huoltosuhteen kuntien tilanne paranisi ja kaupunkiseuduilla syntyisi laajempia kokonaisuuksia.

Huoltosuhteen paraneminen ei ole kuitenkaan ole elinvoiman kannalta riittävä ehto. Kaikki ehdotetut kuntajakoselvitysalueet eivät olisi elinvoimaisia. Tämä johtuu siitä, että kaikilla alueilla elinvoimaisia kuntia ei synny heikon väestökehityksen ja työpaikkakehityksen kuntia yhdistelemällä. 

Palvelurakenneuudistuksessa keskeistä on muuttaa nykyistä julkinen palvelutuotannon rakenne siten, että se olisi mahdollisimman tehokasta ja laadukasta. On selvää, että erikoissairaanhoito vaatii eri palvelurakenteen kuin perusterveydenhoito tai esimerkiksi opetustoimi.

Julkisen palvelutuotannon rakenteita muuttamalla ei saada aikaan tarvittavia säästöä. Tarvitaan myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ei pitäisi arvioida ideologisesti, esimerkiksi yksityistämisenä. Sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta kannattaa hyödyntää hyviä käytäntöjä. Ja ehkä kasvava yhteistyö luo jatkossa uusia hyviä käytäntöjä. 

Kunnilla on merkittävä rooli talouskasvun edistämisessä. Varsinkin työllistävien pk-yritysten kannalta kuntien päätökset – kuten esimerkiksi kaavoituspäätökset ja eri lupamenettelyiden joustavuus -ovat aivan keskeisiä yritysten toimintaympäristöön vaikuttavia tekijöitä. Kuntien elinkeinopolitiikalla on oleellinen merkitys.

Pelkkä metropolialue ja ICT-sektori ei takaa Suomelle hyvää kehitystä. Tarvitaan kaikkien kuntien ja alueiden sekä kaikkien toimialojen omaehtoista kehittämistä.

Pasi Holm
Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja