Kuntataloudesta
Paljon on riittänyt puhetta kestävyysvajeesta ja siitä kuka sen keksi ja kuka on ottanut johdon vajeen pienentämiseksi. Kestävyysvaje on otettava vakavasti. On mietittävä miksi se on syntynyt ja mitkä ovat parhaat lääkkeet vajeen hoitamiseen. Yhdeksi lääkkeeksi on otettu kuntien määrä. Voin heti sanoa, että siinä yritetään tappaa tautia plasebolla, eli lumelääkkeellä. Kuntien määrällä ei ole mitään tekemistä kestävyysvajeen kanssa.
Kunnat ja valtio ovat velkaantuneet viime vuosien aikana yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kuntien velkaantumiseen johtavia syitä on useita. Yksi on se, että valtionosuuksia on viime vuosina leikattu kovalla kädellä. Uusia leikkauspäätöksiä on tiedossa vuoteen 2017 saakka. Valtionosuuksien leikkausten johdosta kuntatalous on ollut viimeisenä kahtena vuonna alijäämäinen. Kuntien talous on valtion toimenpitein saatu pakkaselle ja sitten tätä taloudellista syytä käytetään perusteena kuntarakenteen uudistuksille. Kuntarakennetta pitää uudistaa, mutta kuntalähtöisesti.
Olen itse ollut tekemässä monikuntaliitosta (Seinäjoki-Nurmo-Ylistaro), jonka seurauksena Seinäjoen seudulla lähti liikkeelle valtava elinvoiman ja kilpailukyvyn kasvu. Toisena syynä on pitkään jatkunut heikko taloustilanne, jolloin verotulot ovat kehittyneet ennakoitua hitaammin. On myös muistettava, että efektiivinen verotulo on huomattavasti pienempi, kuin nimellinen veroprosentti. Esim. meillä Jalasjärvellä ensi vuoden veroprosentti on 22.00 ja erilaisista verovähennyksistä johtuen todellinen verotuotto jää alle 15 prosentin. Kolmantena voi mainita sen, että valtio lisää kuntien tehtäviä ja velvoitteita, mutta ei osallistu täysimääräisesti niiden rahoitukseen. Näistä tekijöistä johtuen kuntien tulot eivät kasva yhtä nopeaa kuin menot.
Hallitus esitteli äskettäin rakennepaketin, jolla pyritään pienentämään julkisen talouden kestävyysvajetta. Hyvä, että pakettia sorvataan, mutta paketissa on vielä todella paljon hiomista, että se konkretisoituu. Listasta ei löydy tietoa tehtävien purkamisesta, joista valtion pitäisi pystyä päättämään. Kunnille ollaan määräämässä lisää tehtäviä, joiden yhteys kestävyysvajeen hoitoon on vähintään kyseenalainen. Kuntaliiton arvion mukaan näistä aiheutuvat kustannukset kunnille ovat noin 400 M€. Suurin osa menokehityksen hidastamisesta näyttää jäävän kuntien itsensä harteille.
Hallitus odottaa kunnilta tuottavuuden parantamista. Tuottavuuden parantamista on toki tapahduttava jo senkin vuoksi, että meillä tulevaisuudessa riittää uutta työvoimaa myös yksityiselle sektorille. Palvelutuotannossa on löydettävä hyvä tasapaino oman ja ulkoistetun tuotannon välille. Molempia tarvitaan, jolloin voidaan peilata helposti oman toiminnan tehokkuutta. Tietotekniikan tuomia mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseksi hyödynnetään edelleen liian vähän.
Kuntien ylivoimaisesti suurin menoerä on sosiaali- ja terveydenhuolto. Tämä menoerä tulee säilymään, oli kuntia 1 tai 300, sillä kaikki on hoidettava. Samaan hengenvetoon on todettava, että allekirjoittaneelle on ihan sama onko kuntia 1 tai 300, kunhan lähipalvelut saatavissa ja saavutettavissa kohtuullisella tasolla. Mikäli haluamme pienentää kestävyysvajetta kuntapuolella, meidän pitää pystyä hillitsemään sote-puolen menojen kasvua satsaamalla ennaltaehkäisyyn ja painottamalla toimintaa perusterveydenhuoltoon. Järjestämisen ja rahoituksen rakennetta on muutettava siten, että yhdellä on kokonaisvastuu palvelun tarvitsijasta, jolloin toiminta saadaan tehokkaammaksi ja taloudellisemmaksi. On lisättävä kuntouttavaa toimintaa sen sijaan, että ruokimme itse käveleviä potilaita sänkyyn. Terveydenhuollon kuntayhtymissä on otettava omistajaohjaukseen tiukempi ote ja määrättävä tiukat menokehykset, että niissäkin tuottavuus ja tehokkuus paranee.
Toinen lääke kestävyysvajeen pienentämiseksi on jo vanha, eli yritysten työllistämisen edellytysten helpottaminen ja uusien työpaikkojen luonti. Samalla saamme hillittyä sote-menojen kasvua, kun toimeentuloturvan saajat vähenevät ja ihmiset voivat paremmin. Vanha sanonta kuuluu, että työ on parasta lääkettä. Omavastuun osuutta kustannuksiin on lisättävä.
Suomen BKT:n kasvu on arvioitu ensi vuodelle reiluun 1,0 prosenttiin. Ennustettu pieni talouden kasvu voi kuitenkin loppuvuoden aikana jopa alentaa työttömyyttä. Suomen talouden odotetaan kasvavan vientivetoisesti, sillä maltilliset palkkaratkaisut ja kasvanut verotus syövät kotitalouksien ostovoimaa. Kotitalouksien kysyntää hillitsee myös pelko mahdollisesta työttömyydestä. Matala palkkaratkaisu paransi maamme kilpailukykyä. Viennin kasvu lisää työllisyyttä ja kasvattaa verotuloja. Samalla tarve uusille investoinneille lisääntyy.
Lopuksi toivon vielä, että suomalaisesta hallinnosta ja sen järjestämisestä saataisiin aikaan jonkinlainen parlamentaarinen ”yhteiskuntasopimus” tms., jolla paalutetaan maamme hallintomalli paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti vuoteen 2030. Nyt jokaisella vaalikaudella istuva hallitus yrittää vääntää mallia itsensä näköistä, jolloin suunta muuttuu neljän vuoden välein. Monen monta kertaa on käynyt mielessä, että aika kovat säästöt eri uudistuksilla on saatava, että kaikki siihen palaneet kustannukset saadaan takaisin. Vuodesta toiseen isot määrät virka- ja luottamusmiehiä istuvat päiväkausia seminaareissa, joissa kerrotut asiat heitetään seuraavalla vaalikaudella romukoppaan. Näin hukataan valtavat määrät resursseja ja eikä esim. kunnissa ole työrauhaa kehittää omaa toimintaansa.
Juha Luukko
kunnanjohtaja, Jalasjärven kunta
