Laskenta on hyvä renki mutta huono isäntä

Mikäli maan hallituksen kaavailut toteutuvat, kuntien vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä palo- ja pelastustoimen järjestämisestä päättyy vuonna 2019, kun peruspalvelut jaetaan kahtia kuntien ja aluehallinnon tehtäviin.

Uudistus vaikuttaa kuntien talouteen suuresti esimerkiksi siirtyvien kustannusten sekä vero- ja valtionosuusjärjestelmiin tehtävien muutosten takia. Lisäksi valittavista vaihtoehdoista riippuu, miten uudistus vaikuttaa kuntien pääomarakenteeseen, eläkevastuisiin ja omaisuuteen.

Nykyään kuntien verotuloilla ja valtionosuuksilla rahoitettu tehtäväkakku halkaistaan, ja kuntien järjestettäväksi jää erityisesti varhaiskasvatusta, perusopetusta ja lukiokoulutusta, mutta myös asumiseen, liikenteeseen ja elinkeinoelämän edistämiseen liittyviä tehtäviä. Samalla myös kuntien tulot vähenevät merkittävästi. Yksittäisen kunnan rahoituksen riittävyyden kannalta kaikista tärkeintä on kuitenkin se, mitkä kustannukset kunnasta siirtyvät ja mitä tulomuotoja juuri meidän kunta jatkossa saa.

Laskelmien vaikeus:
Keskivertokuntaa ei ole olemassa

On helppo hyväksyä ajatus, että kun aluehallintoa perustetaan ja kustannuksia ja tuloja siirretään, tuloja tulee kunnille jäädä täsmälleen sama euromäärä, joka vastaa kuntien vastuulle jäävien tehtävien kustannuksia.

Laskelmien vaikeus on kuitenkin siinä, että keskimääräistä kuntaa ei ole olemassa. Uudistuksessa jokaisesta yksittäisestä kunnasta vähenee kustannuksia suhteellisesti eri määrä, koska kunnat eroavat kustannuksiltaan muistakin syistä kuin asukasmäärästään johtuen.

Jos tuloja kuitenkin siirretään kunnista koko maan keskimääräisiin laskentoihin perustuen, kuntaan jäävien tehtävien kustannukset ja kuntaan jäävät tulot eivät täsmää yhdessäkään kunnassa. Jäljelle jäävien menojen ja tulojen eroa pienennetään uudella valtionosuusjärjestelmällä, mutta on todennäköistä että epäsuhtaa joudutaan paikkailemaan myös erilaisin siirtymäjärjestelyin.

Valtionosuuksia, veropotteja
ja muita tuloja jakamassa

Siirtolaskennassa ollaan euromääräiseltä merkitykseltään suurten valintojen äärellä, kun kustannus- ja tuloeriä siirrellään alueiden ja kuntien välillä.

Tulisiko kuntapalveluihin jäävä valtionosuuden määrä minimoida vai maksimoida? Koska tulojen kokonaissumma on kiinnitetty kuntiin jäävien kustannusten tasolle, tämä valinta johtaa automaattisesti kuntiin jäävän kunnallisverotulon joko maksimoitumiseen tai minimoitumiseen.

Mitä enemmän kuntiin jää valtionosuutta, sitä paremmin rahoitusperiaate toteutuu, kun valtio osallistuu riittävällä rahoitusosuudella kuntien vastuulle annettujen peruspalvelujen rahoitukseen. Toisaalta kuntien riippuvuutta valtionosuuksista on pidetty kuntien vahvan itsehallinnon kannalta ongelmallisena.

Miten kuntien muut tulot, maksu-, korko- ja myyntituotot, tulisi ottaa laskelmassa huomioon? Kaikissa kunnissa talous on kokonaisuus, jossa myös verorahoituksen ulkopuoliset tuloerät vaikuttavat merkittävästi siihen, miksi kunnan veroprosentit ovat asettuneet nykyiselle tasolleen.

Monille kunnille liikelaitosten ja yhtiöiden tuotot ovat miljoonien tuloerä, eikä näissä kunnissa varmasti haluta niiden tulojen sisältyvän koko maan keskimääräiseen laskentaan. Jos tuloja tarkastellaan vain verorahoituksen sisällä, kuntiin jäävien palvelujen kokonaiskustannukset ovat koko maan tasolla alhaisemmat kuin kuntiin jäävät tulot.

Nykyään valtionosuusjärjestelmän tärkein tehtävä julkisten palvelujen rahoituksen lisäksi on ollut toimia kuntien välisten erojen tasaajana. Valtionosuusjärjestelmää voidaan käyttää myös aktiivisesti kannustamaan ja palkitsemaan halutusta toiminnasta. Minkälaisella valtionosuusjärjestelmällä haluamme tulevaisuudessa kuntia rahoittaa, eroja tasaavalla vai kannustavuuteen painottuvalla järjestelmällä? Valinnalla on suora vaikutus kunnallisverotukseen ja verotuksen eroihin kuntien välillä.

Miten hyvin uusi kuntien valtionosuusjärjestelmä saadaan toimimaan, kun tasaukseen käytettävä euromäärä vähenee alle puoleen nykyisestä? Miten hyvin uudella valtionosuusjärjestelmällä pystytään huolehtimaan kuntiin jäävien lakisääteisten tehtävien rahoituksesta siten, että yksittäisen veronmaksajan veroaste ei nouse kohtuuttomasti ja kuntien veroerot eivät kasva hallitsemattomasti?

Laskentaoletuksilla miljardien vaikutukset

Laskenta edellyttää aina oletuksia, joilla on jopa miljardien eurojen vaikutuksia koko maassa ja jopa satojen miljoonien eurojen vaikutuksia yksittäisissä kunnissa.

Päätökset tulee tehdä tietoisina niiden vaikutuksista, ei osana taustalaskentoja. Lopulta juuri nämä pieniltä laskentaoletuksilta tuntuvat sivuseikat ratkaisevat yksittäisessä kunnassa sen, riittävätkö kunnan tulot lasten päivähoitoon, koulujen peruskorjauksiin, kuntalaisten käyttämien liikuntapaikkojen ylläpitoon ja uusien yritysten toimintaedellytysten turvaamiseen ja sitä kautta työpaikkojen synnyttämiseen alueelle.

Sanna Lehtonen, kehittämispäällikkö, Kuntaliiton kuntatalous-yksikkö

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa