Matkailu avartaa, juu juu…
Sanovat matkailun avartavan. Tosi on. Olin viime keväänä Espanjassa, kun Islannissa pöllähti. Kolmipäiväiseksi suunniteltu yksityismatka venähti yhdeksänpäiväiseksi.
Lennot olivat seis ja piti kymmenien tuhansien muiden Espanjan matkustavaisten tavoin taistella vaihtoehtoisista matkustusmuodoista ja hotellimajoituksista kymmenien (tuntuivat silloin satojen) metrien mittaisissa jonoissa rautatie- ja linja-autoasemilla ja hotellibuukkauksissa.
Paluumatka alkoi vihdoin junalla ensin Malagasta Madridiin. Sieltä parin pakollisen odotuspäivän jälkeen värikäs reitti kävi puolalaisella bussilla Gdanskiin. Bussimatka oli mieliinpainuva. Vessa ja ilmastointi olivat rikki. Ensimmäinen höysti bussin sisäilmaa omilla tuoksuillaan ja jälkimmäinen piti taatusti pään kylmänä ja niskan jäykkänä.
Bussin pysähtymisaikatauluista ei saanut selvää, koska henkilökunnan viestintähalukkuus ja kielitaito olivat luokkaa improbatur. Kaiken kruunasivat linja-auton tv-monitoreista 24/7-periaatteella tulvivat kovaääniset puolankieliset uunoturhapurot, tai puolaksi dubatut amerikkalaiset seitsemännen luokan toimintaleffat.
Bussihelvettiä kesti yhtä soittoa 48 tuntia. Matkan mieliinpainuvin tauko oli keskellä Puolan maaseutua pidetty liikennepoliisin ratsia, jossa Schengen-sopimuksen vastaisesti tiirattiin passia tosi tarkkaan. Onneksi se oli tullut otettua mukaan rajattomassa EU:ssa. Yhden yön nukkuminen kunnon DDR-tyylisen hotellin sviitissä Gdyniassa piristi kummasti.
Puolasta matka kulki viimein Helsinkiin suomalaisella rahtilautalla. Sen kannelta olikin kiva katsella juuri alkaneen lentoliikenteen jättämiä valkoisia vanoja taivaalla.
Tämä tapahtui siis huhtikuussa 2010. Olin jälleen Espanjassa nyt toukokuun lopulla 2011, ja taas Islannissa pöllähti. Kummasti alkoi kurkkua kuristaa, kun ajattelin miltä tuntuisi tehdä uusi reittiveivi ja körötellä Madridista jollain hilavitkuttimella kohti Suomea useita päiviä.
Onneksi Grimsvötn rauhoittui nopeasti, mutta minulta se kesti tovin. Siinä rauhoittuessa ajattelin vaihtaa nimeni Olli Savuksi. Ainakin perustan uuden ystävyysseuran Suomi-Espanja-Islanti tuhkapilvikulttuurin vaalimiseksi. Rakas Euroopan unioni, paljonko mahtaisin saada yhdistykselle toiminta-avustusta?
