Mitä kunnat edellä, sitä valtiot perässä – tunnelmia Pariisin ilmastokokouksesta

Pariisin ilmastoneuvottelut ovat onnistuneesti takana. Ensimmäinen maailmanlaajuinen ja oikeudellisesti sitova sopimus on saatu solmittua. Saavutettu sopimus on juhlan paikka, mutta ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvittavien toimenpiteiden tekeminen on kuitenkin pitkälti vielä edessä.

Kunnat osoittivat Pariisin ilmastokokouksessa olevansa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä jo pitkällä. Kuntia oli paikalla ilmastokokouksessa enemmän kuin koskaan aiemmin, ja kuntien ilmastoteot olivat vahvasti esillä ilmastokokouksen oheistapahtumissa ja neuvottelujen puheenvuoroissa. Kuntaorganisaatiot järjestivät Pariisin kaupungintalolla myös oman, Pariisin pormestarin Anne Hidalgon emännöimän ilmastohuippukokouksensa. Kokoukseen osallistui noin tuhat kunta- ja maakuntajohtajaa ympäri maailmaa.

Päällimmäisenä Pariisista jäi mieleen, että kunnilla on kunnianhimoiset tavoitteet, joissa ne etenevät määrätietoisesti. Erityisen positiivista oli huomata, että pohjoismaiset kunnat profiloituivat ilmastotekojen edelläkävijöiksi.

Pohjoismaisilla kunnilla on laaja tehtäväkenttä verrattuna moniin maihin ja se näkyi siinä, kuinka kokonaisvaltaisesti pohjoismaiset kunnat pystyvät ilmastokysymykseen vastaamaan. Suomesta näitä tekoja kuntatapahtumissa esittelivät Helsingin ja Turun kaupungit. Turku esitteli energiajärjestelmänsä uudistamista ja Helsinki ilmastotiekarttaa, joka viitoittaa kaupungin päästötavoitteet vuoteen 2050.

Samat kysymykset askarruttavat
meillä ja maailmalla

Ilmastoneuvottelujen polttavimmat kysymykset ovat vanhoja tuttuja aiheita aiemmista neuvotteluista: osapuolten välinen taakanjako, päästövähennystavoitteen kunnianhimoisuus, päästövähennysmekanismit, sopeutumiskysymykset ja ilmastotoimenpiteiden rahoitus. Näistä kysymyksistä useimmat ovat oleellisia myös Suomen kunnissa ja niiden toiminnassa ilmastonmuutokseen vastaamisessa.

Erityisesti Pariisissa oli merkille pantavaa, kuinka vahvasti rahoittajat ja sijoittajat näkyivät eri tilaisuuksissa. Sijoittaminen ilmastotyöhön ja hiilettömiin kohteisiin vaikuttaa kasvavan kokoajan. Hiiliriski ja toisaalta hiilivapauden nousevat markkinat ovat iskostuneet sijoitusmaailman toimintaan.

Rahoittajat kirittivät toisiaan ja kuntia tavoittelemaan tilannetta, jossa kuntien toimintaa rahoitettaisiin ainoastaan nk. vihreillä joukkolainoilla (greenbondit). Tämä toivottavasti johtaisi siihen, että vihreä laina olisikin jatkossa muuta lainaa edullisempaa. Näin kunnat ja rahoittajat ohjaisivat yhteisvoimin markkinoita hiilettömyyteen.

Ilahduttavaa on, että myös Suomessa kuntarahoitus on lähdössä vihreän rahoituksen markkinoille. Kuntarahoituksen vihreä laina ja leasing on suunnattu ympäristöystävällisten investointien rahoittamiseen.

Rahoituskysymykset ovat keskeisiä kuntien ilmastotyössä. Ilmastorahoitus hankkeisiin tai investointeihin ovat tärkeitä piristysruiskeita kunnille. Erittäin tärkeitä tukimuotoja ovat valtion tuet uusiutuvaan energiaan ja joukkoliikenteen rahoitukseen. Hyvä uutinen uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen kannalta on se, että Suomi 40 maan joukossa allekirjoitti aloitteen fossiilisten polttoaineiden tuen lopettamiseksi.

Tahtotilasta toimenpiteisiin!

Pariisissa saatiin selville maailman maiden tahtotila ilmastokysymyksen ratkaisemiseksi. Kunnianhimoinen tavoite ilmakehän lämpenemisen rajaamisesta 1,5 asteeseen on tärkeä signaali myös Suomen kunnille. Monet kunnat saavat maailman laajuisesta sopimuksesta lisätukea työhön, jossa tavoitteiden on konkretisoiduttava käytännön toimiksi. Näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin!