Visioissa tulevaisuuden kunta on verkostomaisesti toimiva alusta, jonka elinvoima kytee aktiivisessa yhteisössä, seutuyhteistyössä ja vahvassa yritystoiminnassa.

Toimivat markkinat luovat hyvinvointia. Hyvinvoinnin edellytys monessa kunnassa kuitenkin on, että kunta voi osallistua palveluiden tuotantoon. Julkinen yhtiö ei aina ole yksityisen yritystoiminnan esteenä monopolin tai määräävän markkina-aseman kautta, vaan se saattaa olla olennaisessa roolissa muun yritystoiminnan edellytysten luomisessa.

                                      *                   *                   *

Valinnanvapaus on ihanne, jonka saavuttamiseksi halutaan minimoida kunnallinen toiminta. Valinnanvapautta halutaan soten lisäksi infraan ja jätehuoltoon, kasvupalveluihin sekä liikenteeseen. Kuntien tyypillinen pelko on, että yksityiset yritykset noukkivat rusinat pullasta ja vain kasvukeskukset saavat kattavasti valinnanvapautta. Luontaisten markkinoiden puuttuessa harvaan asutut alueet jäävät vaille kohtuuhintaisia palveluja. Tällöin apuun saatetaan velvoittaa kunnallinen toimija, jolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuottaa palvelu korkeammilla kustannuksilla.

                                      *                   *                   *

Parhaillaan uudistettava jätelaki konkretisoi harvaan asutun maan ongelmat valinnanvapauden tavoittelussa. Uudistuksen ideana on, että laissa rajataan kunnille vastuu vain asumisessa syntyvään jätteeseen. Jätteenkäsittelyinfraa halutaan avata yksityisille toimijoille. Hankintalakia on ehdotettu sovellettavaksi niin, että kunnalliset jäteyhtiöt sidosyksikköinä voisivat harjoittaa markkinaehtoista ulosmyyntiä enää viiden prosentin ja enintään 500 000 euron osuudella liikevaihdosta.

Uhkakuva on, että kilpailun avaamisen maksajia ovat haja-asutusalueilla jätteitä tuottavat yrittäjät ja kuntalaiset. Kun markkinat keskittyvät kaupunkiseuduille, muualla yksittäisten kuntien hoidettavaksi jäävän jätehuollon kustannukset moninkertaistuvat ja ulosmyynnin rajoitusten takia jätehuollon tarjoaminen yrityksille hankaloituu. Tämä on omiaan vähentämään kierrätystä ja lisäämään laittomia kaatopaikkoja. Pelkona myös on, että perusinfraa päätyy ulkomaisten pääomasijoittajien käsiin.

                                      *                   *                   *

Kuntien omistamien yritysten toimintaa moititaan joskus raskaasta ja epäammattimaisesta hallinnosta. Ongelmat eivät poistu julkisen omistuksen kieltämisen myötä, ja etiikkaa koetellaan myös yksityisellä puolella. Hyvinvointiyhteiskunnan kriittisillä alueilla toimivat jättiläiset voivat syödä markkinoita pieniltä yrittäjiltä ja harrastaa aggressiivista verosuunnittelua veronmaksajien rahoilla. Rajoittavan lainsäädännön sijaan pitäisikin panostaa läpinäkyvyyden, hyvän hallinnon, omistajaohjauksen sekä hankintaosaamisen ja laatukriteerien kehittämiseen.

Kuntien ja yritysten suhde on monimutkainen systeemi, jonka liika yksinkertaistaminen tai yleistäminen on haitaksi. Kunta ei palvele kuntalaisia, jos sen harjoittama kaupallinen toiminta lamaannuttaa yksityisen sektorin toiminnan. Julkisten yritysten on jo nyt toimittava markkinahinnoilla ja usein ne myös kilpailuttavat paikallisia yrityksiä alihankkijoiksi, kuten vaikkapa jätehuollon kuljetuksessa. Kuntien sulkeminen kokonaan pois markkinoilta tai EU-säädöksiä tiukemmat rajoitukset markkinaehtoiseen toimintaan eivät tue positiivista kehitystä.

Marja Honkakorpi, päätoimittaja, Kuntalehti

Pääkirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 12/2017

 

 

Luitko jo?