Pääkirjoitus: Himmeleiden aikaa
Ympyrä on sulkeutunut. Keskussairaalapiireistä – niistä himmelihirviöistä, jotka piti lakkauttaa, jos muistatte – on tulossa uuden sote-järjestelmän runko. Ja niiden päälle rakennetaan jättikuntayhtymät toimintaa ohjaamaan ja valvomaan. Näin siis käy, jos perustuslakivaliokunta hallituksen esityksen nielee.
Ihan selvää se ei toki ole, ja lisää vaikeuskertoimia toi peruspalveluministeri Susanna Huovinen, sd., itse asettamalla vastakkain kansalaisten yhdenvertaiset peruspalvelut ja kunnallisen itsehallinnon. Ikään kuin kyseessä olisi arvonta tai arvovalinta perusoikeuksien välillä.
Monien lainsäädäntötyössä pitkään mukana olleiden mielestä tilanne on ainutlaatuinen.
Perustuslakiongelmien lisäksi eduskuntaan on viety lakiesitys, jonka vaikuttavuudesta ei ole minkäänlaista arviota ja talouslaskelmat, joista ei ensi kommenttien mukaan tarvitse välittää.
OMITUISINTA kuviossa on se, että vetovastuun esityksestä näyttää ottaneen oppositiopuolue keskusta.
Ymmärrettävää se toki on, sillä ellei tätä – pääosin keskustan maakuntamallin varaan rakennettua – esitystä nyt saada eteenpäin, koko sotku on uuden hallituksen sylissä. Ja se on näillä kannatusluvuilla keskustan vetämä.
Mielestäni osuvimmin tilannetta kuvaa Kuntaliiton hallituksessa kuulemani toteamus: Tämä on uudistus, jossa toteutus ratkaisee.
Lauseessa on paljon sisällä. Se kertoo ironisella tavalla myös sen, että hanke voisi onnistuakin. Mitään takeitahan siitä ei ole, nyt vain toivotaan, että kaikki menisi hyvin. Edelleenkään ei nimittäin ole tietoa, miten tämä ihan aikuisten oikeasti tehtäisiin.
NYT VIHDOIN lakiesityksen kanssa julkistettiin laskelmat siitä, mitä kaavailtu rahoitusmalli aiheuttaisi kuntien taloudelle. Seuraukset olisivat yksinkertaisesti mahdottomia, äärimmillään syntyisi jopa yli 7 prosenttiyksikön veronkorotuspaineita. Ja niitä palkittaisiin, jotka eivät ole pitäneet menojaan kurissa.
Kun luvut olivat tulleet päättäjien tietoon, ensimmäisenä niitä lähti laittamaan uuteen järjestykseen keskustan Juha Rehula Kunta.tv:n haastattelussa. Hän arvioi, että näitä laskelmia ei koskaan tulla tarvitsemaan, koska soten kokonaisrahoitusta valmisteleva työryhmä jatkaa helmikuun loppuun.
Kuntaliiton hallituksen kokouksessa toinen keskeinen keskustan kuntapoliitikko, Tapani Tölli, niin ikään alleviivasi, että rahoitusmallia voidaan muuttaa.
Kuntaliiton hallitus vaatikin, että ainakin ylimenovaiheessa pitäisi vaikutusten kuntien välillä olla lähellä nollaa. Eli koska lakiesityksessä täytyy joku rahoitusmalli olla, se on nyt tuon näköinen.
LASKENTAMALLEILLA pystytään arvioimaan taloudelliset vaikutukset kuntien talouteen, mutta se, päästäänkö uusissa organisaatioissa tehokkaampaan toimintaan, on pelkkien toiveiden varassa.
Ja avoimien kysymysten sarja on loputon. Suurimpana se, mikä on henkilöstön asema, koska niissä organisaatioissa työskentelevät ihmisethän tämän toteuttavat. Heistä ja heidän sitoutumisestaan viime kädessä riippuu kaikki.
Miten omaisuusjärjestelyt tehdään? Miten puretaan nykyiset rakenteet? Kenen vastuulle jäävät tyhjät kiinteistöt? Mikä on kuntien tukihenkilöstön tulevaisuus? Asiakkaan oikeudet? Valinnanvapaus? Kustannusten läpinäkyvyys? Yksityisen palvelutuotannon tulevaisuus?
VUOSIKYMMENIÄ lakivalmistelussa mukana ollut juristi sanoi, että hän ei ole tällaista ennen nähnyt eikä luullut näkevänsä. Yhteiskunnan suurinta muutosta tehdään ilman vaikutusarviointeja, huppu päässä. Tämän rinnalla puolustusvoimien hävittäjähankinnatkin ovat nappikauppaa. Niitä on kuitenkin ollut tapana valmistella kohtuullisen perusteellisesti.
Perustuslakivaliokunnalla on nyt kaksi kuukautta aikaa, joululomat mukaan lukien, ottaa kantaa siihen, onko laki linjassa kunnallisen itsehallinnon kanssa tai syntyykö demokratiavaje. Vai onko seuraavassa hallitusohjelmassa vaaleilla valittava maakuntahallinto ja verotusoikeus?
Hannu Kataja
Päätoimittaja, Kuntalehti
Kirjoitus on Kuntalehden 14/2014 (ilm. 11.12.) pääkirjoitus
