Pääkirjoitus: Maakunnat kilpasilla - mutta tuleeko niistäkin kuntia?
Vaikka valtion sote-suma seisoo eikä päätöksiä ole näköpiirissä, kunnat ovat ahkerasti liikkeellä. Etelä-Karjala ja Kainuu mukaan lukien puolet nykymaakunnista ovat jo juoksemassa kasaan omia sote-alueitaan.
Kolme näistä pyrkii aloittamaan oman tuotannon jo ensi vuoden alusta. Syy on tietysti selvä. Olemalla liikkeellä oma-aloitteisesti pyritään turvaamaan palveluiden säilyminen omassa maakunnassa mahdollisimman hyvinä, tuli sote-mallista sitten millainen tahansa. On näkökulma-asia, onko tämä varautumista kilpavarusteluun vai puolustustaisteluun.
Suuressa osassa maakuntia kuntien keskeinen sote-yhteistyö on varmasti aivan luonteva ja toimiva malli.
Siellä, missä se vapaaehtoisesti etenee, ei tietenkään ole mitään syytä sitä estää tai vastustaa.
Miten nämä rakentumassa olevat sote-maakunnat sitten sijoittuvat valtakunnallisen mallin sisään tai alle, onkin jo toinen juttu. Niiden joukossa kun on ainakin kaksi niistä maakunnista, jotka jäisivät ilman omaa järjestämisoikeutta.
Kaksinkertainen alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen, kesk., esittää, että perustettavat sote-maakunnat olisivat hallinnollisesti kuntia. Tämä ratkaisisi maakuntiin liittyvät perustuslailliset ongelmat.
Nämä maakuntakunnat tekisivät keskenään hankinta- ja tuotantosopimuksia, kuten kunnat tekevät nykyisinkin. Jonkinmoinen verotusoikeus pitäisi Mannisen maakunnallakin olla, jotta se täyttäisi itsehallinnon määritelmän. Riittäisikö siihen kiinteistövero, joka samalla voitaisiin yhtenäistää koko maassa – tai ainakin edes maakunnittain.
Jos samaan aikaan yliopistosairaala-maakuntien ohjausroolia korostetaan, kuten tämän hetken valmistelu kertoo, ei maakuntien määräkään olisi välttämättä ongelma. Esimerkiksi Uusimaa voisi jakautua kuuteen tuotantoalueeseen, itäinen, keskinen ja läntinen Uusimaa sekä Espoo, Helsinki ja Vantaa. Tämän suuntainen valmistelu on jo pitkällä muun muassa Keski-Uudellamaalla.
Tätä kirjoitettaessa ei ole tietoa hallituksen uusista linjauksista. Ei tietoa siitä, miten rahoitus oikeassa elämässä toimisi, ei tietoa alueiden välisistä valta- ja hallintosuhteista, ei henkilöstön siirtymisestä tai omaisuuden lunastuksista.
Lakiesitykset luvattiin lausunnoille huhtikuussa. Jo nyt on päivän selvää, että tämä aikataulu ei pidä.
Valinnanvapauden piti olla keskeinen osa uutta sote-maailmaa. Siitä saatiin ensimmäinen esityspohja vaihtoehdoiksi viime viikolla. Professori Mats Brommels sanoi Kuntalehden haastattelussa, että linjaus tästäkin pitäisi saada huhtikuussa, koska se taas vaikuttaa muun valmistelun etenemiseen. Ministeri Juha Rehula, kesk., kuitenkin lykkäsi tämänkin linjauksen saman tien toukokuulle – tai sen jälkeiseen aikaan.
Rehula lupaili vielä alkuvuodesta sote-linjauksia ja esityksiä ”ennen kuin on lehti puussa”. Tämän aikataulun mukaan Suomeen on tulossa tosi myöhäinen kevät.
***
Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Kuntalehden päätoimittajana. Toivon kuntakentän luottamus- ja johtotehtävissä toimiville voimia tuleviin taistoihin!
Hannu Kataja
Kirjoitus on Kuntalehden 4/2016 pääkirjoitus
