Pääkirjoitus: Mikä on kuntien tehtävä?
Onko Suomen aluehallinto jo nyt maailman sekavin, kuten maakuntajohtajat väittävät. He esittävät kieltämättä aika vakuuttavan listan erilaisista alueellisista kuntien välisistä hallintohimmeleistä tässä lehdessä. Niitä on monia, limittäisiä ja päällekkäisiä. Ja lisää on tulossa. Tällä hetkellä on suunnitteluputkessa muun muassa rakennusvalvonnan järjestäminen kuntia suurempiin yksiköihin. Siihen tarvitaan taas uutta hallintoa.
Näillä jokaisella on oma organisaationsa ja hallintomallinsa, useimmiten ne ovat kuntayhtymiä. Yksi kunta on jo nyt mukana lukuisissa alueellisissa yhtymissä, mutta niillä kaikilla on hieman erilainen aluejako, hallintoa ja kokouksia siis riittää.
Samaan aikaan peräänkuulutetaan tehokkuutta. Tämäkö sitä on? Väistämätön kysymys kuuluu, voitaisiinko näitä alueellisia toimintoja hallita tehokkaammin ja purkaa päällekkäisiä hallintohimmeleitä. Tai sitten yhdistää niitä.
Nyt tullaankin jo poliittiseen kuumaan kenttään. Pitäisikö yhä lisääntyviä alueellisiksi siirrettäviä tehtäviä hoitaa yhteisellä aluehallinnolla? Ja jos pitäisi, kuka niitä ohjaisi ja valvoisi?
MINISTERIÖIDEN VIRKAMIEHISSÄ näyttää asuvan syvällä ajatus, että valtion pitää näitä asioita valvoa, niitäkin tehtäviä, joita kunnilta siirretään suurempiin yksiköihin.
Toisessa päässä on kunnallinen demokratia ja päätöksenteko. Miten se toteutuu kuntayhtymien himmeleissä?
Kun suurta kuntauudistusta ei tullut, onko toinen vaihtoehto vaaleilla valittava ”maakuntahallinto”? Toki isommilla alueilla kuin nykyinen maakunta-ajattelu elää. Sen varaan voitaisiin rakentaa myös suurissa vaikeuksissa oleva sote-uudistus ja ratkaista näin ”perustuslakiongelmat”.
* * *
Kuntatalo, 30 vuota vanha, on remontissa ja täällä tehdään muuttoja. Kaappeja tyhjätessäni osuin kirjaan, Santtu von Bruun (2005): Kuntien tulevaisuus, kuntajohdon ja asiantuntijoiden näkemyksiä kuntien tulevaisuudesta.
Otan tähän muutamia lainauksia.
”Arvioiden mukaan elinkeinoelämän, työpaikkojen ja väestön keskittyminen harvoille elinvoimaisille kasvuseuduille kiihtyy. Näitä kasvuseutuja ovat erityisesti pääkaupunkiseutu ja suurimmat yliopistokaupungit sekä niiden vaikutusalueella olevat kehyskunnat. Näiden elinvoimaisten seutujen ulkopuolelle jää vain harvoja menestyjiä.”
”Kriittinen tekijä kuntien tulevaisuuden kannalta on yleisen taloudellisen tilanteen ja erityisesti työllisyystilanteen kehitys. Arvioiden mukaan tämänhetkinen työllisyysaste ei riitä nykymuotoisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen, kun huoltosuhde heikkenee voimakkaasti lähivuosina.”
Tämä arvio siis tehtiin 10 vuotta sitten, kun maan talous oli kunnossa ja hyvässä nousukiidossa.
Ja raportin tiivistelmä jatkuu.
”Kuntatalous heikkenee jo lyhyelläkin aikavälillä valtaosassa kuntia. Tästä syystä uudet palveluiden tuotantotavat sekä tuottavuuden kohottaminen ovat välttämättömiä. Todennäköisesti kuntien tehtäviä järjestetään yhä enemmän sopimuspohjaisesti sektori- ja aluerajat ylittävänä yhteistyönä.”
”IHMISTEN OMAVASTUU hyvinvoinnistaan kasvaa selvästi. Kuntatalouden kipristyminen johtaa lähes kaikissa kunnissa kunnallisveroprosentin korotukseen sekä palveluiden priorisointiin ja karsintaan. Lisäksi useimmissa kunnissa otetaan käyttöön uusia palvelumaksuja tai nykyisiä maksuja korotetaan selvästi.”
”Tapahtuvat muutokset vaikuttavat merkittävästi siihen millaiseksi koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta muodostuu tulevaisuudessa. Kysymys on viimekädessä suomalaisen hyvinvointimallin kohtalosta.
Vastauksista voidaan yksiselitteisesti lukea, että muutoksen tarve on välttämätön. Olemmeko valmiit tekemään sellaiset välttämättömät, mutta usein kivuliaat muutokset, jotka turvaavat hyvinvointimme ja arvokkaina pitämämme asiat.”
Näin siis kysyivät kuntapäättäjät jo 10 vuotta sitten. Päätöksiä odotetaan yhä. Uutta tehtävää, normia ja holhousta sen sijaan on suollettu jatkuvalla syötöllä.
Onko todella niin, kuten eräs pienyrittäjä jo sanoi, että ”Suomi on menetetty maa, on vain ajan kysymys, koska lopullinen romahdus tulee” ja siirsi toimintansa Viroon.
Päätöksiä odotellessa.
Hannu Kataja
Päätoimittaja, Kuntalehti
Kirjoitus on Kuntalehden 13/2014 pääkirjoitus.
