Pääkirjoitus: Mitä kannattaa omistaa?

Kuntalehden 3/2021 pääkirjoitus

Perinteistä suomalaista ajattelutapaa edustaa sanonta ”oma tupa, oma lupa”. Sanonta oli pitkään itsestäänselvyys myös kuntien ja kaupunkien rakennuskannan hallinnoinnissa.

Mutta maailman myllerryksessä tämäkin asia on muuttumassa. Iso linjaus koskee kunnan suhdetta keskeisen rakennuskannan ja kuntainfran omistamiseen.

Kuntaomisteisista energiayhtiöistä ja vesilaitoksista on tehty kunnille houkuttelevia tarjouksia, joilla kunta maksaisi velkansa pois ja pystyisi vielä investoimaan kaupan päälle palvelurakenteeseensa. Jotkut tarjoukset ovat menestyneet, toiset eivät. Varsinkin vesihuollon osalta yksityistäminen on pysähtynyt periaatteellisiin rajanvetoihin.

Sen sijaan kiinteistöjen omistamisessa muutostrendi on selvä. Keskeisiä yksityisten omistajien kiinnostuksen kohteita ovat sosiaali- ja terveysalan kiinteistöt, mutta myös päiväkodit, koulut sekä urheilu- ja liikuntahallit.

          *                    *                    *

Kuntien kiinnostus ulkoistaa rakennustensa omistus syntyi todellisista ongelmista. Koulujen, päiväkotien ja sote-rakennusten tekninen käyttöikä tuli monin paikoin täyteen sisäilma- ja muiden rakenteellisten ongelmien myötä.

Uusien seinien rakentaminen olisi ollut monelle kunnalle iso ponnistus. Uusiin rakennuksiin uppoavat panostukset olisivat olleet poissa kunnan perustehtävästä eli palveluiden järjestämisestä. Ei ihme, että kiinteistöjen rakentamiselle ryhdyttiin etsimään uusia ratkaisuja.

Yksityinen taho solmi kunnan kanssa sopimuksen rakentamisesta ja kunta sitten vuokrasi nämä tilat. Sopimuksen mukaisesti vuokranantaja huolehti rakennuksesta ja mahdollisista korjauksista.

Toimintamalli ei herättänyt suuria tunteita niin kauan kuin yksityisomistus pysyi suomalaisissa käsissä. Kansainvälisten sijoittajien tulo markkinoille nosti myös kuntien yksityistämisen keskusteluun. Pelkona oli vuokrien kiivas nousu ja julkisen rahan valuminen ulkomaisiin taskuihin.

          *                    *                    * 

Tämän numeron sivuilla 32–34 kerrotaan meneillään olevasta yksityistämistrendistä. Sipoon kunta toimii hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka kokonaisuus on hyvä pitää käsissä. Vaikka omistus olisi maamme rajojen ulkopuolella, päätäntävalta on pidettävä kunnan rajojen sisäpuolella.

Ja näin Sipoossa on toimittu. Kunnan tekemässä palveluverkkosuunnitelmassa on kokonaisvaltainen näkemys, kuinka paljon esimerkiksi yksityisiä päiväkoteja kunnassa saa olla. Tämä taas ohjaa niin kunnan kuin sijoittajienkin toimintaa.

Vaikka korkotaso on matala, ajat ovat epävakaat. Siksi kunnan 100 prosentin varmuus vuokranmaksajana on sijoittajien mieleen. Tällöin sijoituksen tuottoprosentinkaan ei tarvitse kilpailla pörssiosakkeiden kanssa. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Sipoossa on myös hyvä esimerkki paikallisesta aktiivisuudesta: uusi sote-asema sijoittuu vuokralaisena kiinteistöön, jonka omistavat paikalliset yrittäjät. Yhteistyö alkoi tontin ostolla kunnalta.

Markku Vento, päätoimittaja