Pääkirjoitus: Uusi vuosi, uusi kunta

Kuntalehden 1/2023 pääkirjoitus

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen siirtymistä kunnallisesta hallinnosta hyvinvointialueiden vastuulle voidaan pitää suurimpana hallinnollisena mullistuksena kuntakentän historiassa. Ja sitä historiaahan nimittäin löytyy, sillä suomalainen kunnallishallinto on vanhempi kuin Suomen itsenäisyys.

Isojen toimintakokonaisuuksien katoaminen näkyy tietenkin kuntien arjessa, vaikka monet sote-palvelut on jo pitkään järjestetty enemmän tai vähemmän kuntayhtymien kautta. Vaikka soten siirto vei mukanaan noin puolet henkilökunnasta ja kuntaveron kertymästä, suomalaisen yhteiskunnan perusrakennusosa eli kunta jää jäljelle.

Monin paikoin kuntakentältä on kuulunut vain heikosti peiteltyjä helpotuksen huokauksia, kun usein arvaamattomasti talouteen vaikuttavista erikoissairaanhoidon kustannuksista päästään kunnissa ja kaupungeissa eroon. Taloudenpito muuttuu paremmin ennakoitavaksi.

Kunnille jääneiden useiden tehtävien lisäksi on syytä muistaa, että kunnat ovat suomalaisen identiteetin määrittelijöitä. Emme ole esimerkiksi itäuudenmaanhyvinvointialuelaisia, vaan sipoolaisia, porvoolaisia tai loviisalaisia, muun muassa.

Vahva paikallisuus kiinnittää meidät paikkakuntaan ja sen toimintaan. Tästä syntyy se liima, joka pitää yhteiskunnan koossa ja jonka tarve korostuu vaikeina aikoina. Yhdessä
annamme turvaa, mutta myös saamme sitä.

                    *          *          *

Parin kuukauden kuluttua pidetään eduskuntavaalit. Vaalikampanjoiden kiihtyessä puolueiden ja ehdokkaiden on syytä puhua valtion ja kuntien yhteispelistä.

Alueuudistuksen huumassa jopa valtionhallinnossa on noussut esille ajatuksia myös kuntien sivistystoimen siirtämisestä erityisten sivistysalueiden hoidettavaksi.

Ajatus on näkyvä esimerkki valtiovallan yltiöpäisestä uskosta omaan kykyynsä järjestää kaikki mahdolliset asiat piittaamatta siitä, että esimerkiksi koulutuksen järjestämisessä juuri kunnissa on tämän valtakunnan paras osaaminen.

                    *          *          *

Alueuudistus työllistää vielä pitkään niin hyvinvointialueita kuin valtiotakin. Nyt on valtionhallinnolla hyvä mahdollisuus osoittaa, että kuntien toimintaa arvostetaan. Hyvä keino siihen olisi vapaakuntakokeilu. Sillä voitaisiin murtaa paha kehä, jossa valtio ei luota kuntiin ja kunnat eivät luota valtioon.

Muualla Pohjoismaissa kokeilut ovat jo arkipäivää. Esimerkiksi Tanskassa alkoi tämän vuoden alusta neljäs kokeilu, johon osallistuvat maan kaikki 98 kuntaa. Ruotsissa hallituksen asettama komitea antaa tämän vuoden lopussa loppuraporttinsa vapaakuntakokeilun mahdollisuuksista.

Suomessa edellisestä kokeilusta on aikaa yli 30 vuotta. Kokeilu kehittäisi uuden kunnan toimintaa. Ja se olisi mahdollisuus kaikille, niin valtiolle, kunnille kuin meille asukkaillekin.

Markku Vento, päätoimittaja