Pääkirjoitus: Yhä lisää jaettavaa?

Samaan aikaan, kun lähestytään kunnallisen itsehallinnon 150-vuotisjuhlaa, perustuslakivaliokunta pui sote-mallia, joka veisi kunnilta yli puolet niiden tehtävistä. Mukana menisi myös kuntien historiallinen perustehtävä, sosiaalityö.

Helmikuun 6. vuonna 1865 voimaan tullut kunnallisasetus siirsi ”maalliset” tehtävät, kuten köyhäinhoidon, seurakunnilta kuntien vastuulle. Näitä vastuita ja tehtäviä on sen jälkeen riittänyt.

Vaikka nykyinen hallitus juhlallisesti lupasi karsia kuntien tehtäviä, eduskunnassa on parhaillaankin käsiteltävänä lukuisia lakiesityksiä, jotka kaikki tuovat lisää sekä vastuita että kustannuksia.

PELIN HENKEEN kuuluu, että lakiesitykset ovat kiireellä ja puutteellisesti valmisteltuja, eikä kuntien ääni ole kuulunut. Lisäksi esitysten kustannusvaikutukset on kuntien mielestä arvioitu säännönmukaisesti alakanttiin – kustannuksia vähätellään, jotta esitykset saataisiin eduskunnassa läpi.

Viime viikolla eduskunnan isossa salissa keskusteltiin muun muassa päivähoitolain uusimisesta sekä maassa oleskelevien ”paperittomien” terveydenhuollosta. Varhaiskasvatuslaki sementoisi päiväkotien ryhmäkoot ja toisi jokaiselle lapselle varhaiskasvatussuunnitelman. Oikeaa hintalappua ja käytännön seurauksia ei osaa sanoa kukaan.

PELKÄSTÄÄN SOSIAALI– ja terveysalan lakimuutosesityksiä on käsittelyssä määrä, jonka listaus ei mahdu yhdelle liuskalle. On sosiaalihuoltolaki ja lastensuojelulain muutokset, itsemääräämisoikeuslaki, sosiaalihuollon ammattihenkilölaki, perhehoitolaki.

Lisäksi jo vuoden vaihteessa tuli voimaan iso nippu lainsäädäntöä, joka tuo lisää velvoitteita, normitusta, valvontaa – ja kustannuksia.

Tilanne tuntuu yksinkertaisesti hölmöläisten hommalta.

Jokainen päättäjä eduskunnassakin tietää, että kuntien tehtäviä pitäisi karsia. Samaan aikaan niitä kuitenkin säädetään lisää kuin liukuhihnalta.

VALMISTELUMYLLY PYÖRII edelleen väärään suuntaan. Paremman yhteiskunnan rakentamisessa olisi nyt otettava tauko kunnes siihen on taas varaa. Siksi valmistelukoneistokin pitäisi saada toimimaan siten, että se tuottaisi esityksiä miten nykyisiä tehtäviä voitaisiin karsia vähimmillä vaurioilla. Se olisi tässä taloustilanteessa vastuullista toimintaa, ei uusien kulujen kasvattaminen.

Tässä on vain yksi ongelma: olisi tarvittu linjanvetoa ja ryhdikkäitä päätöksiä. Ja myös sitä, että ne toteutetaan. Tästä on ollut viime aikoina pulaa.

Vaikka nyt näyttää siltä, että kunnille sälytetyt ja sälytettävät uudet sote-vastuut siirtyvätkin suurimmaksi osaksi kuntayhtymille, yhteiskunnan maksettavaksi ne joka tapauksessa tulevat.

KUNTALIITTO EHTI jo joulun alla käydä kertomassa sote-näkemyksensä perustuslakivaliokunnalle. Viesti oli, että lakia on joko perusteellisesti muutettava – tai sitten on tehtävä uusia tulkintoja, sillä voimassa oleviin tulkintoihin tämä uudistus ei istu!

Kevään aikana ratkeaa, muuttuuko 150 vuotta täyttävän kuntakentän tehtäväkuva perusteellisesti. Jos näin käy, se merkitsee myös kunnan olemuksen täydellistä muutosta.

Perustuslakivaliokunnalla on sote-ratkaisun suhteen kolme vaihtoehtoa. Se voi päättää, että esitystä ei voida hyväksyä, tai se voi edellyttää, että lakiin tehdään perusteellisia muutoksia – tai sitten tehdään perustuslaista aivan uusia tulkintoja. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on julkisuudessa jo todennut, että suuria muutoksia on tehtävä.

Helmikuun aikana tiedämme, mitä tehtäviä lopulta jää 150 vuotta suomalaisten hyvinvointia rakentaneille kunnille.

Hannu Kataja

Päätoimittaja, Kuntalehti

Kirjoitus on Kuntalehden 1/2015 pääkirjoitus