Pääseekö busseilla minnekään?

Olimme lähdössä ystäviemme kanssa purjehtimaan Saaristomerelle. Ensin toisen venekunnan kanssa Hangosta Kasnäsiin ja sitten vaihto toisen venekunnan gasteiksi eteenpäin. Miten siis päästä viikon matkatavaroiden kanssa ensin Espoon Tapiolasta Hankoon ja sitten jostakin Turun suunnasta takaisin? Oma auto oli tietysti selkein vaihtoehto menomatkalle, mutta sen parkkeeraaminen Hankoon ja sieltä noutaminen viikon jälkeen tuntui ongelmalliselta. Niinpä ryhdyin tutkimaan netistä mahdollisuuksia tehdä matkat joukkoliikenteellä.

VR:n aikatauluista löytyi hyvä vaihtoehto Espoo–Karjaa–Hanko, mutta aikataulu ei ollut ihan sopiva meidän tarpeisiimme ja kolme vaihtoakin matkatavaroiden kanssa tuntui hankalalta. Entä bussit: matka.fi:stä löytyi vaihtoehtoja ja sieltä myös yksi sopiva meille. Ihan en uskaltanut luottaa tietoihin, joten siirryin kyseisen yrittäjän omille sivuille varmistaakseni bussin kulkemisen.

Aikataulujen lukeminen ei ollut helppoa, vaikka alan ihmisenä kaikki lisämerkinnät yritin huolellisesti katsoa. Toinen viinilasillinen ja puolet hermoista oli jo menossa, kun vihdoin sain pääteltyä, että tosiaan kävelemällä kilometrin matkan Tapiolansolmun pysäkille pääsisimme suoralla bussiyhteydellä Hankoon oikeaan aikaan veneen lähtöön. Jee!

En enää pystynyt lippujen tilaamiseen, joten siirsin tämän rahaliikenteen mieheni hoidettavaksi. Hän saikin pienillä manailuilla matkaliput aikaiseksi, ihan tulostettuna ja merkinnällä Tapiolansolmu–Hanko. Ei kun tyynesti nukkumaan ja seuraavana aamuna ajoissa matkaan.

Ilma oli jo lämmin, ja varasimme kävelyyn ja tavaroiden kantamiseen reilusti aikaa, jotta ei tarvitsisi hikisinä bussiin astua. Iloisin mielin odottelimme pikavuoropysäkillä bussia ja seurailimme Espoon bussien liikennöintiä ja yllättävän runsasta matkustajamäärää kesäaikanakin. Bussimme pysäkkiaika tuli ja mietimme, että kesärempat Ruoholahdessa varmaan vähän hidastivat, kun ei ihan ajoissa tullut.

Hetken vielä odoteltuamme mieheni huomasi, että kyseinen bussi porhalsikin kiireissään Tapionsolmun ohitse suoraan moottoritietä ja jätti meidät kuin nallin kalliolle. Ei siis poikettu pysäkille eikä poimittu etukäteen lipun ostaneita matkustajia pysäkiltä, jolta olisi pitänyt. Olimme epäuskoisia ja pettyneitä. Näinkö meidän bussimatkamme alkoi ja päättyi?

Asiakas soittaa liikenteenharjoittajan palveluun ja tarkistaa tilanteen. ”Voi voi, onpa harmi. Kuski unohti käydä pysäkillä.” Yleensä rauhallinen mieheni hermostuu ja tiukkaa, mitä tehdään, otammeko taksin. ”No ottakaa taksi.”

Sitten soittamaan taksia, mutta ilmeisesti ainoa Espoossa, joka ei tiedä, missä on Tapiolansolmun pysäkki Länsiväylällä, on Espoon taksi, koska pysäkille ei taksia saanut. Myöskään läheinen katu Sateenkaari ei kelvannut hakuosoitteeksi ilman talonumeroa. Piti siis raahata matkatavarat takaisin jonkun talon kohdalle, josta voi tarkistaa osoitenumeron ja tilata taksin. (Jälkikäteen mietin, miksi emme tilanneet suoraan Kovaselta, olisivat varmastikin osanneet Tapiolansolmuun).

Lomamme ei siis alkanut oikein lupaavissa merkeissä ja hermoa kiristi, mutta Hankoon selvisimme, veneeseen ehdittiin ja liikenteenharjoittajakin on jo korvauksensa hoitanut. Kiitos siitä.

Haluatteko kuulla vielä paluumatkastakin?

Veneretkemme oli mukavien päivien ja kauniiden auringonlaskujen jälkeen päätymässä Aspöseen, ja jo hyvissä ajoissa tutkimme taas netistä, miten sieltä onnistuisi pääsemään kotiin Tapiolaan. Tiesimme yhteysaluksen Eivorin, jolla päästäisiin Pärnäsiin. Sieltä näytti löytyvän bussiyhteys Kaarinaan ja edelleen Helsingin pikavuoroon. Ja tarkasti piti taas lukea: siis kesäaikataulu, meneekö vain viikonloppuna, vainko sunnuntaisin vai myös arkisin ja heinäkuussako ja missä pitää vaihtaa?

Eivoriin päästiin, ja sen ilmoitustaululta huomasin aikataulun, josta vielä ajattelin tarkistaa bussiyhteyden. Sen mukaan ei haluamaamme yhteyttä ollutkaan. Manasin, kunnes huomasin ryppyisen läpäreen yläkulmasta pienellä, että aikatauluhan olikin edellistalvinen! No, Pärnäsin pysäkiltä voisi vielä tarkistaa ajan. Sielläkin sama läpäre ja sama vanhentunut aikataulu. Pysäkillä myös hermostunut isoäiti, joka yritti lapsenlastaan saada Helsinkiin ja oli nyt vanhan aikataulun vuoksi täysin epävarma, toimisiko yhteys. Meillä oli vielä jonkinlainen usko bussiliikenteeseen, joten lupasin auttaa Kaarinassa vaihtomatkassa ja varmistaa, että nuori pääsee Helsingin bussiin.

Bussi tuli, selvittiin matkaan, tosin bussia ei jostakin syystä voinut sammuttaa edes lautalla, kun ei ollut kuulemma varmaa saisiko sen uudelleen käyntiin. Mukava kuski, ja saimme myös ostettua liput Helsinkiin asti. Kaarinassa olimme vähän myöhässä, mutta kuski neuvoi vaihtopysäkin, joten uskoimme vaihdon vielä onnistuvan. Muutoin olisikin taas ollut epävarma olo. Pysäkki löytyi, mutta sen sähköisen informaation mukaan näytti, että bussimme olisi jo mennyt ja seuraava tulisi tunnin päästä.

Jäimme kuitenkin toivorikkaina odottamaan. Sinä aikana nuori poika katseli kanssani aikatauluja ja ihmetteli, että mihin kauppatorille tämä bussi oikein menee, minun kun pitäisi päästä linja-autoasemalle Kamppiin. Oli näet Turun seudun ja pitkänmatkan aikataulut vähän sekaisin niin, ettei ihan selvinnyt nuorelle käyttäjälle, mistä oli kyse. No, meidänkin bussimme aikataulu taululta löytyi, tosin vuodelta 2012! Eihän se paikkaansa pitänyt, mutta mitäs niitä nyt alvariinsa vaihtamaan!?

Bussimme onneksemme vielä tuli, se oli mukavan vilpoinen, kuski oli tyylikäs ja auttavainen, kuulutti myös poistumispysäkit hienosti. Matka sujui mukavasti, ja pääsimme tällä kertaa Espoossa Leppäsolmuun. Taksia emme enää edes yrittäneet, vaan tilasimme oman auton kuljettajineen hakemaan. Selvisimme kotiin.

Yli neljäkymmentä vuotta olemme liikenteen parissa työtä tehneet ja yrittäneet erityisesti julkisen liikenteen palveluja edesauttaa. Uskoimme, että ne voivat olla kilpailukykyinen vaihtoehto henkilöauton käytölle monenlaisilla matkoilla. Nyt kyllä panee miettimään, voivatko oikeasti.

Pääkaupunkiseudulla homma alkaa olla jo melko hyvällä mallilla, ja jopa ilman autoa pärjää kohtuullisen hyvin. Ajantasaista tietoa palveluista löytyy, reittiopas on mainio väline. Mutta kyllä on paljon työtäkin jouduttu mm. informaation oikeellisuuden ja ajantasaisuuden eteen tekemään. Hyvin muistan vielä kenttäperiaatteen, erilliset sekavat aikataulut sekä sitten joukkoliikennerekisterin alkuajat. Sillä luotiin pohjaa oikealle ja yhtenäiselle tiedolle ja kehittyneelle ajantasaiselle informaatiolle.

Ja lisää on vielä tehtävä joka puolella ja jokaisen alan ihmisen työssä, jos joukkoliikennepalveluja ihan oikeasti yritetään tarjota henkilöauton rinnalle. Ei noilla edellä kerrotuilla laatutasoilla pitkälle pötkitä. Lainaan Jortikkaa: ”Ei tää voi olla niin vaikeeta…” – kertoa palveluista, markkinoida niitä potentiaalisille matkustajille, huolehtia, että informaatio on selkeää ja ajan tasalla, että palvelut toimivat, että asiakasta halutaan palvella ja hänen matkustamistarpeensa täyttää. Yhtenäinen informaatiojärjestelmä, josta asiakas voi hakea haluamansa matkan vaihtoehtoja, pitää vihdoin saada luotettavaksi ja toimivaksi.

Yritetään vielä, jos saataisiin kunnon harppaus joukkoliikennepalveluissa ja -informaatiossa aikaan.

Silja Siltala

Liikenneinsinööri, Kuntaliitto

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa.