Pillit päällä pelastusalueita uudistamaan
Sisäministeriön toimenpiteet pelastuslaitosuudistuksessa ovat hyvin linjassa hallituksen aiempien päätösten kanssa, ainakin mitä tulee menettelytapoihin. Marraskuun lopun rakennepaketin osana julkistettua 7,5 miljoonan euron säästötavoitetta pelastustoimesta lähdettiin hakemaan suurella manööverillä: puolittamalla pelastusalueiden määrä.
Palokuntahommiin lähdettiin pillit ja vilkut päällä. Kiireessä ei olekaan mitään uutta, sillä koko hallituskausi on ollut yhtä ”selkä seinää vasten” toimintaa. Ratkaisuja on tehty hätiköiden pakon edessä. Virheitä on sitten pitänyt paikkailla jälkeenpäin.
Menettelyä kuvaavat sisäministeriön viranhaltijajohdon lausumat äskettäisessä median taustatilaisuudessa. Ennen hallituksen rakennelinjausten valmistelua syksyllä pelastustoimen alueiden lukumäärän puolittaminen yhteentoista – samaksi kuin nykyinen poliisihallinnon yksiköiden määrä – ei ollut ministeriön edustajien kertoman mukaan esillä. Toki kunta- ja pelastuslaitoskentälläkin oli keskusteltu siitä, olisiko viisasta yhdistää joitakin pienimpiä pelastuslaitoksia naapurin kanssa.
Yhtäkkiä ministeriössä oltiinkin sitä mieltä, että tavoite siirtyä 11 pelastusalueen malliin vuonna 2016 on pelastuslaitosten omistajien piirissä jo laajasti hyväksytty. Sellaisesta ei kuitenkaan ole omistajien keskuudessa edes ollut puhetta. Johtopäätöksemme lokakuisen pelastuslaitosten omistajafoorumin – jossa itse olin paikalla – keskusteluista ovat tältä osin kovin erilaiset.
Viimeaikaiset julkisuudessakin esillä olleet alan vaikuttajien näkemykset antavat tilanteesta kentällä erilaisen kuvan. On myös kyseenalaistettu järjestelyllä saatavat säästöt. Ne kun ovat kuntien käsissä eikä tässä järjestelyssä vähennetä kunnilta mitään tehtäviä. Kiinnostavaa on myös, että kolmelle pelastustoimen alueelle – Helsinki, Länsi-Uusimaa ja Lappi – ei ehdoteta rajatarkistuksia. Ovatko ne siis vapautettuja säästötavoitteesta, kun kerran säästöt saadaan nimenomaan aluerajoja muuttelemalla?
Kymenlaakson pelastusjohtaja, Palopäällystöliiton entinen puheenjohtaja Vesa Parkko arvosteli YLEn verkkouutisten haastattelussa ministeriön ratkaisuja. Hänen mukaansa rakenneuudistuksen edellyttämät muutoskustannukset valtakunnan tasolla ovat vähintään 20 miljoonaa euroa. Sen rahamäärän löytyminen julkisen talouden nykytilanteessa on hankalaa. Parkon mukaan paria prosenttia kuntien pelastustoimen kuluista vastaava 7,5 miljoonan vuotuinen säästö olisi saavutettu kohtalaisen helposti nykyisillä organisaatioillakin muutamassa vuodessa.
Kiire uudistuksen valmistelussa on kova, sillä kuntien olisi tehtävä sopimukset uusista pelastusalueista kuluvan vuoden aikana. Senpä vuoksi uudistuksen seurantaryhmään haalittiin alan järjestöjen ja muiden sidosryhmien edustajia kesken joulunpyhien: nimeämispyyntö lähetettiin ministeriöstä 20. joulukuuta ja nimet piti olla tiedossa viime vuoden loppuun mennessä. Arkipäiviä oli parhaaseen loma-aikaan tämän asian hoitamiseksi käytettävissä peräti neljä. Kiirettä pitää myös kunnilla, joiden tulee antaa lausuntonsa ministeriön aluejakoehdotuksesta reilun kuukauden kuluttua helmikuun loppuun mennessä.
Nyt viimeistään alkaa vaikuttaa siltä, että eräs nopea ja kätevä säästökohde olisikin oikeusministeriön hallinnonalalle kuuluva vaalien järjestäminen. Ehkä olisi paikallaan yhdistää toukokuun europarlamentin vaalit eduskuntavaaleihin, jotka siis tässä tapauksessa järjestettäisiin noin vuotta normaalia aiemmin. Väki lähtisi varmasti uurnille ja aikaa kampanjointiinkin on vielä mainiosti.
Paavo Taipale
kirjoittaja on Kuntatekniikka-lehden päätoimittaja
