Piru asuu rakennepaketin yksityiskohdissa
Ei hallitus niin tyhmä ole miltä monesti näyttää. Nytkin budjetti- ja rakennepakettiväännön aikana hallitus luki todellisuutta ihan oikein ja avasi vihdoin keskustelun myös sote-uudistuksen rahoituksesta. Tähän astihan se on kuulunut ”ei saa puhua” -osastoon. Ensin piti hoitaa kuntarajat ja sote-hallinto kuntoon ja vasta sen jälkeen pohtia oleellisinta kysymystä, rahoitusta. Turhan vähälle julkisuudelle onkin jäänyt hallituksen aikomus ryhtyä selvittämään sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuuden purkamista. Ja tässä työssä hallitus sanojensa mukaan tarvitsisi opposition ja työmarkkinajärjestöjen mukaantuloa – siis parlamentaarista valmistelua yli vaalikausirajan.
Tärkein keskustelu terveydenhuollon tulevaisuudesta on jo pitkään kulkenut aivan toisia latuja kuin esim. Petteri Orpon, kok., työryhmän hallintokeskustelu. Substanssia ovat ”langaton lääketiede”, itsehoito, potilaslähtöisyys ja sitä tukevat potilastietojärjestelmät. Ajattelu lähtee siis ihan toisesta suunnasta kuin mitä poliittinen keskustelu on tuputtanut. Kun tämä prosessi on käyty, katsotaan millä rahalla ja millä hallintomallilla uusi ajattelu toimisi parhaiten. Ajallisesti katseet on jo käännetty seuraavalle vaalikaudelle! Niin suuresta asiasta on kyse.
Tämä kaikki kävi ilmi, kun kuunteli Finlandia-talossa Sitran ja Kelan yhdessä järjestämää ”Terveydenhuollon tulevaisuus” -seminaaria. Samaan aikaan, samassa talossa, puhuttiin periaatteessa samaa asiaa myös valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä seminaarissa. Vaikka ajoitus meni päällekkäin, väkeä riitti molemmille: Sitra ja Kela vetivät paikalle 600 ihmistä, hallitus noin 400.
Sosiologiassa puhutaan ”sosiaalisesta tilauksesta”. Sellainen totisesti on olemassa; kuka etsii nykyajalle uutta Pekka Kuusta, kuka laajempaa visionäärien ryhmää. Koko päivän kestänyttä seminaaria emännöivät ja isännöivät Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen. Ajatus seminaarista syntyi Hyssälän päässä; hän oli kuunnellut sote-pähkäilyä tarpeeksi ja ajatteli, että kokeillaan seminaaria. Se on oiva tapa avata asioita, ja myös ohjata keskustelua. Eikä pidä unohtaa, että Kela on yksi keskeinen sote-rahoittaja ja Sitralla on oma sosiaalialan ohjelma.
Hallitus on rajannut maakuntaliitot hyvin tarkkaan ulos niin kunta- kuin sote-uudistuksenkin valmistelusta. Maakuntaliittoja ei edes mainita 140-sivuisessa hallitusohjelmassa. Ehkä takana on poliittinen pelko asian yhdistämisestä keskustan hellimään maakuntahallintomalliin. Ei kannattaisi. Maakuntaliitoissa asuu – puolueeseen katsomatta – syvällinen tieto ja perehtyneisyys oman seudun asioihin. Tämä kävi ilmi niin ajatuksen kuin tekojenkin tasolla ”Itä-Suomen maakuntien huippukokouksessa” Kuopiossa elokuun lopulla.
Lakisääteistä valtaa ei liitoilla juurikaan ole, mutta ne ovat korvaamattomia ”ajatushautomoita”, joita kaikki uudistukset tarvitsevat. Kuopion kokouksessa aluepolitiikan syväluotausta vauhdittivat lisäksi kahden ” näkijän ja tekijän”, Paavo Lipposen, sd., ja Seppo Kääriäisen, kesk., vauhdikkaat ja terävät analyysit. Ei Lipposen hallituksia turhaan rankattu Helsingin Sanomien arvostelussa lähihistorian parhaiksi. Esko Ahon, kesk., hallitus tuli komeasti kolmanneksi Lipposen kahden hallituksen jälkeen.
Jyrki Kataisen, kok., ”sixpack” sijoittui yllättävän hyvin, viidenneksi. Tosin arviointi tehtiin juuri, kun Kataisen hallitus oli saanut budjetti- ja rakenneuudistuspakettinsa kasaan. Ensilukemalla se vaikuttikin jämäkältä, mutta tarkempi syynääminen paljasti, että todelliset päätökset tulevat eteen vasta loppuvuodesta. Lennokkaat linjaukset ja suuntaviivat muuttuvat lihaksi ja vereksi vasta eduskunnan budjettikäsittelyssä joulukuussa. Jos muuttuvat, sillä paljon asioita on vielä auki! Isoja ja pieniä.
Kirjoitus on luettavissa myös Kuntalehdessä 11/2013
