Pohjolan parasta kuntademokratiaa?

Käynnissä olevassa kuntalain kokonaisuudistuksessa
tavoitellaan parempaa sääntelyä myös demokratian näkökulmasta. Lakia halutaan
demokratian näkökulmasta ajantasaistaa ja parantaa erityisesti kuntalaisten ja
päätöksentekijöiden vuorovaikutuksen, suoran demokratian ja alueellisen
vaikuttamisen osalta.

Jo nykyiseen, kesällä 1995 voimaan tulleeseen kuntalakiin
koottiin oma lukunsa kunnan asukkaiden osallistumisoikeuksista koskevista
säännöksistä. Luku sisältää säännökset ääni- ja äänestysoikeudesta,
osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista, kuntalaisten aloiteoikeudesta,
tiedottamisesta, kunnallisesta kansanäänestyksestä sekä
kansanäänestysaloitteesta.

Kaikki eivät kuitenkaan pidä nykyisiä sääntelyjä riittävinä.
Painetta on kohti laajempia, kattavampia ja sitovampia lakipykäliä. Toivotaan,
jopa vaaditaan uusien osallistumis- ja vaikuttamistapojen kirjaamista,
määräaikojen tiukentamista, ikärajojen laskemista ja niin edelleen. Toisaalla
on huoli kuntien velvoitteiden lisäämisestä. Mutta voidaanko lailla säätää
parempaa demokratiaa?

Vertailut tuovat perspektiiviä asioihin, niin myös kuntalain
demokratiapykälien osalta. Viime vuosina olen muun muassa pohjoismaisen
kuntasimulointiprojektin tiimoilta vertaillut Suomen ja muiden Pohjoismaiden
kuntajärjestelmää erityisesti johtamisen ja demokratian näkökulmista.  Eri Pohjoismaiden kuntalakien tutkailu on
ollut mielenkiintoista ja silmiä avartavaa. Se on osoittanut, että oma
kuntalakimme on ainakin demokratiasäännösten osalta aivan Pohjolan
parhaimmistoa, ellei peräti paras.  Niin
Ruotsin, Norjan kuin Tanskankin kuntalait uudistettiin samoihin aikoihin
1990-luvun alussa vapaakuntakokeilujen jäljiltä. Tanskassa kuntalaki uusittiin
kuntauudistuksen seurauksena 2007, Ruotsissa ja Norjassa lakia on paikkailtu
vuosien mittaan samaan tapaan kuin Suomessa.

Tärkein havaintoni on ollut, että minkään muun Pohjoismaan
kuntalakiin ei ole koottu kunnan asukkaiden osallistumisoikeutta koskevia
pykäliä vastaavalla tavalla omaksi luvukseen ja kokonaisuudekseen niin kuin
meillä. Ei edes Ruotsissa, joka muuten tuntuu aina olevan monta askelta meitä
edellä demokratia-asioissa.

Yksi parhaimmista esimerkeistä on kuntalaisaloite.  Meillä Suomessa ollaan oltu
ennakkoluulottomia, kansainvälisestikin aivan pioneereja. Näin siksi, että
säännös asukkaiden aloiteoikeudesta sisällytettiin jo vuoden 1976
kunnallislakiin – siis lähes 40 vuotta sitten!

Kuntalaisaloitteen sisällyttämisestä kuntalakiin
’diskuteerattiin’ Ruotsissa vuosikausia. Lopulta vuonna 2002 päästiin puheista
lakisääntelyyn – yli 25 vuotta Suomen jälkeen. Norjassa kuntalaisaloite
lisättiin kuntalakiin kesällä 2003. Mutta Tanskassa, jota pidetään erityisesti
käyttäjädemokratian etulinjan maana, ei ole kuntalaisaloitetta kirjattuna
kuntalakiin missään muodossa. Tanskan kuntalaissa ei tunneta myöskään
kunnallista kansanäänestystä, muissa Pohjoismaissa kyllä.

Kuntalaistamme löytyy yksi pohjoismaisittain ainutlaatuinen
kuntalakisäännös, pykälä 27 ”Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet”. Toki
se sisältää vain esimerkinomaisen luettelon tavoista, joilla kunta voi edistää
kunnan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien edellytyksiä osallistua ja vaikuttaa
kunnan toimintaan. Mutta periaatteellisella tasolla säännöksen sisällyttäminen
jo vuoden 1995 kuntalakiin on ollut erittäin merkittävä teko huomion
kiinnittämiseksi suoran demokratian tärkeyteen.

Mielestäni demokratiaa vahvistetaan sittenkin paremmin
teoilla kuin säännöksillä. Myös esimerkiksi hallituksen esityksessä nykyiseksi
kuntalaiksi (HE 192/1994) todetaan, että pakottavilla säännöksillä on vaikea
luoda aitoa osallistumista. Mutta uskon, että jos ja kun kunnissa on tahtoa
vahvistaa demokratiaa, siihen luodaan myös aitoja edellytyksiä. Siitä meillä on
kosolti hienoja kotimaisia esimerkkejä.

Marianne Pekola-Sjöblom

tutkimuspäällikkö, Kuntaliitto

Kolumni on julkaistu alun perin Kuntaliiton verkkosivujen kolumnipalstalla.