Politiikan lukusuunta tulevista vaaleista tähän päivään
Politiikka ei ole matematiikkaa, eikä päivän politiikan kommentointi tiedettä. Tämän ovat päivystävät dosentit unohtaneet, kun vaativat johonkin kummaan logiikkaan vedoten Antti Rinnettä, sd., valtiovarainministeriksi. Elämme vaalivuotta ja nyt, niin kuin ennenkin, politiikkaa pitää lukea tulevista eduskuntavaaleista lähtien tähän päivään.
VAALEIHIN ON AIKAA enää vain vajaa vuosi. Niinpä taktiset kuviot ratkaisevat uuden tynkähallituksen miehityksen ja politiikan sisällön. Hallituspuolueille tärkeintä on maksimoida puolueensa menestys eduskuntavaaleissa, koska vain sillä on merkitystä seuraavaa hallitusta muodostettaessa.
Mitään kunniaa ja menestystä ei vaaleissa saa, jos tyytyy vain rynkyttämään Jyrki Kataisen, kok., repaleisen hallituksen kiistapäätöksiä väkipakolla eteenpäin. Kataisen–Urpilaisen hallitus on historiaa juhannuksen kieppeillä, eikä se siis elä mitään ”uudesti syntyneen elämää” uusien puoluejohtajien kautta!
TÄYTYY MUISTAA mitä hyvä shakinpelaaja Sauli Niinistö teki vuonna 1994, kun hänet valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi: hän ei lähtenyt loppukaudeksi Esko Ahon, kesk., hallitukseen, vaan odotti kylmän rauhallisesti vuoden 1995 vaaleja ja Paavo Lipposen, sd., hallitusta. Samanlaista harkintaa harrasti aikoinaan demarien mahtimies Kalevi Sorsa.
Päivystävien dosenttien painotukset näkyvät myös politiikkaa seuraavien toimittajien kommenteissa. Siksipä kannattaa vaihteeksi lukea muutakin, vaikkapa Nokian ex-toimitusjohtaja (1990–1991), nykyisin kirjailija-kolumnisti Kalle Isokallion tekstejä esimerkiksi 20.5.2014 Iltalehdestä.
Isokallio tietää, että politiikassakin pätee bisnes-elämän sääntö, ”tulos tai ulos”. Niinpä nyt pitää tehdä kaikkensa, jotta eduskuntavaalien tulos olisi maksimi. Sen hän ymmärtää, että kilpailevat puolueet yrittävät ”nakittaa” Rinteelle mahdollisimman ilkeän paikan, jotta 200 eduskuntapaikan nollasummapeli kääntyisi omalle puolueelle voitoksi ja Rinteen demareille tappioksi.
Muuten: SDP:n uusi puheenjohtaja tuntuu jo vanhalta, niin perusteellisesti media on käsitellyt Antti Rinteen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
OPPOSITIOPUOLUEET keskusta ja perussuomalaiset ovat koko vaalikauden tähdänneet vain seuraaviin eduskuntavaaleihin ja niiden politiikka on ollut sen mukaista. Yhden poikkeuksen tekee sote-sopimus, jolla yritetään pelastaa yksi kansakunnan turvapilari, hyvin toimiva terveys- ja sosiaalitoimi. Samalla puolueet pelastivat kuitenkin myös itsensä jo etukäteen seuraavien hallitusneuvottelujen suurimmalta ongelmalta.
Vaikka sote-uudistuksen tarkempi sisältö on vielä täysin auki, voidaan aina vedota suureen poliittiseen periaateratkaisuun ja antaa asiantuntijoiden hioa sisältöjä, mikä onkin aivan oikein.
Hallituspuolueet sen sijaan toivovat talouden ihmeparanemista ja kaiken anteeksi antavaa unohdusta. Turun telakkakauppa olisi kuin taivaan lahja hallitukselle, kokoomukselle, Jan Vapaavuorelle, Petteri Orpolle sekä koko Varsinais-Suomelle. Samaa lahjaa olisivat myös puunjalostusteollisuuden lupailemat uudet jätti-investoinnit.
SUUREN KUNTAUUDISTUKSEN hallitus ja kokoomus varmasti haluaisivat haudata Atlantin syvimpään kohtaan, kuten keskusta aikanaan kuuluisan työreforminsa.
Taitaa kuitenkin käydä niin, että edestakaiset puheet pakkoliitoksista ja ei-pakkoliitoksista kävelevät vaalikentillä vastaan.
Kuntakentän muisti on pitkä, samoin kuin 800 000 pienosakesäästäjän. Parin vuoden takainen osinkoveropäätös oli nolo, kun yksikään ministeri ei ymmärtänyt päätöksen yksityiskohtia. Keskustan Juha Sipilä sentään vinkkasi vasemmistoliiton silloiselle ministerille Paavo Arhinmäelle, että ”susi tuli, korjatkaa”.
PAHIMMASSA PAIKASSA uusi hallitus on vanhan hallituksen leikkauspäätösten kanssa. Ei ole helppoa mennä vaalikentille julistamaan lapsilisien tai eläkeindeksien leikkaamisen ihmettä tekevää voimaa. Ei varsinkaan, kun välillisten verojen korotus leikkaa juuri tarkkaan taloutensa laskeneiden lapsiperheiden ja eläkeläisten toimeentuloa.
Luulisikin, että samalla kun sulatellaan eurovaalitulosta ja odotellaan kokoomuksen puheenjohtaja-pääministerin nimeä, kulisseissa etsitään kuumeisesti keinoja leikkauspäätösten pyörtämiseksi. Siitä saisivat sekä demarien että kokoomuksen uudet johtajat ensi sulan hattuunsa!
Uutisanalyysi on julkaistu Kuntalehdessä 7/2014 (ilm. 28.5.)
