Rajapinnoilla elinvoimaa ja hyvinvointia
Kuntakentässä ovat tällä hetkellä erilaiset rajapinnat keskustelun keskiössä. Rajapinta on tarkoittanut ”siun sote” työskentelyssä työnjakokysymyksiä ja toisaalta siinä on ollut kyse tietoisuuden herättämisestä eri toimijoiden rajapinnassa olevasta palvelusta. ”Siun soten” rajapinnassa tunnistimme suurina palvelukokonaisuuksina työllisyyden hoidon, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, logistiset järjestelyt, erilaisten asukasryhmien asumisjärjestelyt, maahanmuuttokysymykset, avustukset ja yhteistoiminnan sekä varautumisasiat. Muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Kunnissa käydään samanaikaisesti ”rajapintakeskustelua” muutoksessa olevan ”tulevaisuuden kunnan” ja maakunnan (itsehallintoalueen) välillä. Sote-palvelutuotannon poistuessa kunnista, koko maassa näillä näkymin vuoden 2019 alusta, valtio vastaa sote-palvelutuotannon järjestämisestä. Syntyy rajapinta valtion ja kuntien välille. Kuntien tulevaisuuden tehtävänä tulisi korostumaan elinvoimakysymykset ja hyvinvointikysymykset varhaiskasvatuksesta maankäyttöön ja elinkeinoelämän edistämiseen. Mitkä tehtäväalueet edustavat elinvoimaa ja näin ollen tulevaisuuden kunnan tehtäväalueita? Ministeri Tarasti luovutti 26.1.2015 kunta- ja tulevaisuusministeri Anu Vehviläiselle näkemyksensä tehtävistä, jotka siirtyisivät kunnilta maakunnalle ja mitkä aluehallinnon nykyiset tehtävät voisi keskittää maakunnalle.
Siun sote -rajapintatyöryhmän vetäjänä tunnistan aikaisempaa herkemmin meidän yhteiskuntamme moniportaisuuden, päällekkäisyydet, byrokratian määrän, jne. Kerta kaikkiaan asukas, ihminen, asiakas ei ole enää keskiössä, vaan byrokratia on keskiössä. Tunnistan tässä suurten muutosten ajassa myös vaaran, että itse kukin taho alkaa ”vartioida” omia tehtäviään, suojella siis byrokratiaa; kunnat omia tehtäviään, aluehallinto omia tehtäviään ja keskushallinto omia tehtäviään eri toimialoilla. Sitä ei saa päästä tapahtumaan Pohjois-Karjalassamme.
Olemme ennakkoluulottomasti edenneet ”Siun sotessa”, edetkäämme ennakkoluulottomasti myös maakuntauudistuksessamme. Uusi maakuntalainsäädäntö edellyttää mielestäni erilaisten maakuntien mahdollistamisen. Eksote ja meidän ”Siun sote” ovat osoitus ja esimerkki siitä, että maakunnista alkaa kehittyä eri aikataululla erilaisia.
Meidän maakuntamme soten aikaisempi siirtymä maakunnalliseksi toiminnaksi aiheuttaa meidän maakunnassamme jo nopeampia askelmerkkejä mm. työllisyyden hoidossa, logistisissa järjestelyissä, jne. Esimerkiksi työllisyyden hoidon kentällä toimii niin sote-palvelutuotantoa, Kela, Te, Ely, koulutuskuntayhtymä, TYP ja kunnat. Tässä oikein ”huippu esimerkki”, kuinka monitahoiseksi, vaikeaksi hahmottaa ja byrokraattiseksi työllisyyden hoito on mennyt, kun uutta lainsäädäntöä on vain lisätty aina entisen päälle.
Maakunta alueena ja toimijaympäristönä vaatii omia keskittämisiään elinvoiman edistämiseksi ja samassa yhteydessä kuntien on tärkeä keskittää ja koordinoida omaa palvelutuotantoaan.
Kannustan tämän blogini myötä elinkeinoelämää osallistumaan tähän rajapintakeskusteluun. Nyt vain organisaatiot keskustelevat ja suunnittelevat jo tulevaa, kenties organisaatioiden näkökulmasta? Onko niin hyvä? Aluehallinnossa on useita elinvoimaa edistäviä toimintoja, samoin kunnissa. Kuka vastaa ja koordinoi mitäkin maakunnassamme tulevaisuudessa? Millaiset asiat ovat tärkeitä toteuttaa mahdollisimman lähellä kuntalaista, millaiset asiat ovat alueellisesti järjestettäviä ja kenties paikallisesti tuotettavia palveluita? Nyt on vaikuttamisen paikka.
Hannele Mikkanen
Kunnanjohtaja, Liperi
Kirjoitus on julkaistu alun perin blogissa Liperin kunnan verkkosivuilla
