Julkinen keskustelu maakuntavaaleista pursuaa kysymyksiä. Milloin vaalit pidetään? Kuka saa asettua ehdokkaaksi? Kuinka puolueet selviytyvät sekä miten ryhmittymät ja erikokoiset kunnat tulevat edustetuiksi? Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että maakuntavaaleja ei pidetä ensi lokakuun lopussa, kuten oli kaavailtu. Vaalit siirtyvät vähintään kuukaudella tai kahdella eteenpäin.

Maakuntavaalien järjestäminen mahdollisimman pian antaisi tuleville maakunnille tarpeellisen päätöksenteon hyväksyttävyyden suunnitellussa tahdissa. Maakuntahallintoa avattaisiin viestinnällä kansalaisille ilman muiden vaalien välitöntä läheisyyttä. Tämä on iso etu ensimmäisille maakuntavaaleille. Jatkossa yhtäaikaisuus kuntavaalien kanssa on perusteltua. Paikalliset ja alueelliset asiat ovat kiinteässä yhteydessä.

                               *                   *                   *

Maakuntavaalien siirtoa tai yhdistämistä ensi vuonna muihin vaaleihin on silti ehdotettu toistuvasti. Monet ajattelevat vaalien yhdistämisen nostavan äänestysprosenttia, mutta samanaikaiset vaalit eivät anna automaattisesti vetoapua toisilleen. Ne syövät toisiltaan huomiota. Tämä nähtiin syksyllä 1996, kun kuntavaaleissa ja europarlamenttivaaleissa äänestettiin samanaikaisesti. Kuntavaalien äänestysprosentti laski vuodesta 1992 kymmenen prosenttiyksikköä, ja molemmissa vaaleissa annettiin historiallisen paljon hylättyjä ääniä.

Suhtaudun hyvin kriittisesti siihen, että vaaliemme ajankohdista on muodostumassa veikkauskohde. Maakuntavaalien ajankohtaa on jo siirretty useita kertoja, ja kuntavaalienkin paikkaa on jo muutettu maakunta-aikataulua silmällä pitäen. Oikeusministeriö korostaa vaalivarmuutta eli sitä, että vaalit toimitetaan luotettavasti. Ajankohtaankin on voitava luottaa.

                               *                   *                   *

Puolueet ja ehdokkaat maksimoivat ääniä. Maakuntavaaleihinkin asettuu ehdolle liuta kansanedustajia. Heidän aikansa ei riitä täysipainoisesti myös kunnan- ja maakuntavaltuutetun työhön. Kärkipoliitikkojen ehdokkuuksia koskevat lakirajoitteet eivät silti ole perusteltuja perustuslain osallistumisoikeuksien vuoksi.

Kansalaisille tulisi jatkossa tarjota kattavaa ja ajantasaista tietoa siitä, missä kaikissa luottamustehtävissä kansanedustajat ja maakuntavaltuutetut toimivat ja kuinka usein he osallistuvat tai eivät osallistu luottamuselinten kokouksiin. Ehdotan verkkoon maan kattavaa aktiivisuusrekisteriä, jonka tiedot toimisivat samoin kuin tiedot vaalirahoituksesta. Luultavasti viestimet esittelisivät tällaisia tietoja, jotka vaikuttaisivat ajan myötä äänestämiseen. Nähtäisiin, kuka ehtii ja kuka ei ehdi hoitaa toimiaan.

                               *                   *                   *

Maakuntavaaleissa puolue- ja ehdokasvalintojen perusteet voivat poiketa muista vaaleista. Valtuustojen koko on aluksi 59–99 valtuutettua ja ns. piilevä äänikynnys on maakunnissa noin 1,0 – 1,7 prosenttia. Periaatteessa tämä tukee puoluesidonnaista äänestämistä, koska pienimmilläkin poliittisilla ryhmillä on kohtuulliset mahdollisuudet saada läpi ehdokkaitaan ainakin suurimmissa maakunnissa.

On kuitenkin todennäköistä, että oman kunnan edustuksen turvaaminen nousee keskeiseksi vaaliteemaksi. Vahvasti aluepohjaista äänestämistä on havaittu muissakin vaalityypeissä, erityisesti liitoskuntien kuntavaaleissa. Maakuntavaaleissa kuntapohjaiselle kampanjoinnille ja äänestämiselle voi löytyä erityisiä perusteita ja kiinnostavia ilmenemismuotoja.

Äänestysaktiivisuus tulee tuskin huimaamaan päätä, mutta kiinnostuneimmat lähtevät joka tapauksessa uurnille. Hyvässä tapauksessa äänestysaktiivisuus nousee yli 50 prosentin. Äänestäjiä lienee sen verran, että uusi, edustuksellinen maakuntademokratia voi käynnistyä maassamme kohtuullisen kansanvaltaisesti.

Sami Borg

Kirjoittaja työskentelee yliopistonlehtorina ja vaalitutkijana Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 6/2017.

Luitko jo?