Sokra tutkii ja kehittää: Huono-osaisuus ja osallisuus maakunnissa

Huono-osaisuus on moninainen yhteiskunnallinen ilmiö ja yksittäisen ihmisen kohdalla usean ongelman kasautuma. Se on kerä, jonka langanpäätä on monesti vaikea löytää. Tämän vuoksi huono-osaisuus on suoranainen haaste auttamisjärjestelmälle ja erityinen haaste kuntien ja maakuntien yhteistyölle tulevaisuudessa.

Huono-osaisuudesta on erotettavissa erilaisten ongelmien lisäksi erilaisia näkökulmia joista ilmiötä voidaan tarkastella. Sitä tulee arvioida huono-osaisen itsensä, kanssaihmisten ja palvelujärjestelmän maksajan silmin (Kainulainen, Paananen & Surakka 2016).

Huono-osaisuus näyttäytyy ihmisen elämässä sellaisina hyvinvoinnin vajeina tai ongelmina kuten elämänhallinnan ongelmat, riippuvuudet ja köyhyys. Yksilön ongelmat heijastuvat myös muiden ihmisten elämään ja yhteisöjen elämänmenoon.

Inhimilliset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät

Hyvinvointivaltio pyrkii tasaamaan erilaisia sosiaalisia riskejä ja turvaamaan kansalaisten perusturvan ja ihmisarvon. Huono-osaisten kohdalla näitä tavoitteita pyritään toteuttamaan kunnissa erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluilla.

Seuraavaksi esitetyt huono-osaisuuden kolme tarkastelunäkökulmaa, inhimillinen, sosiaalinen ja taloudellinen, muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla voidaan seurata huono-osaisuutta tilastollisesti ja arvioida interventioiden vaikutuksia (kuvio 1).

Huono-osaisuuden torjumisessa tai seurausten vähentämisessä keskeistä on osallisuuden voimistaminen. Osallisuus tarkoittaa sitä, että ihminen kokee olevansa merkityksellinen ja kuuluvansa johonkin yhteisöön sekä voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä sekä yhteisiin asioihin. Palvelujärjestelmän osalta osallisuus voidaan käsittää asiakasosallisuutena sekä siten, että ihminen tekee itse elämäänsä koskevat päätökset.

 

 

Huono-osaisuuden inhimillisiksi tekijöiksi voidaan katsoa kuuluvan alkoholin liikakäyttöön, itsemurhiin, asunnottomuuteen, kouluttautumiseen, terveyteen, työttömyyteen ja toimeentuloon liittyviä tekijöitä. Huono-osaisuuden sosiaalisiksi seurauksiksi taas lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen ja muihin kohdistuvien väkivaltarikosten tai päihtyneinä tehtyihin rikoksiin liittyvät tekijät. Huono-osaisuuden vähentämiseen käytettäviä resursseja voidaan tarkastella palvelun tuottajan tai järjestäjän näkökulmasta: kuinka paljon käytetään varoja lastensuojeluun, pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon, mielenterveyskäynteihin ja päihteiden aiheuttamiin terveyspalveluihin?

Huono-osaisuuden mittaaminen
on haasteellista

Valituissa indikaattoreissa on haasteita. Suomessa huono-osaisuus on perinteisesti käsitetty yksilön ongelmaksi. Tämä näkyy myös saatavilla olevissa mittareissa. Inhimillistä huono-osaisuutta kuvaavia mittareita löytyy useita ja ne kuvaavat koetun huono-osaisuuden sijaan tavanomaisesta elämästä poikkeavia tai huono-osaisuuteen mahdollisesti johtavia tilanteita, kuten työttömyyttä. Sen sijaan huono-osaisuuden seurauksia ja taloudellista puolta, osallisuudesta puhumattakaan, kuvaavia mittareita on vain vähän, ja ne kuvaavat huono-osaisuutta varsin rajallisesti ja usein palvelujärjestelmän käytön välittämänä.

Esimerkiksi huono-osaisuuden taloudellisia yhteyksiä kuvaavien valittujen indikaattoreiden tulkintaa voidaan kritisoida. Se, että maakunnassa on paljon joitain terveydenhuollon tai sosiaalipalveluiden käyntejä, voi osaltaan kertoa palvelujen tarpeesta, mutta se voi myös kertoa palvelujen tarjonnasta tai palvelurakenteesta. Jos palveluita on niukasti tarjolla, niin osa käynneistä jää tapahtumatta, tai käynnit ohjautuvat toisaalle. Tällainen taloudellinen tarkastelu ei myöskään kerro palveluiden painopisteestä ehkäisevän tai korjaavan työn suhteen.

Jostain täytyy kuitenkin aloittaa ja olemme tehneet ensimmäisen tarkastelukehikon mukaisen tilastollisen tarkastelun. Analyysit on tehty ensimmäisessä vaiheessa maakuntatasolla. Kunkin huono-osaisuuden tarkastelunäkökulman osalta on pyritty löytämään sitä kuvaavat indikaattorit tai arviointimenetelmät yhdestä keskeisimmistä tietolähteistä, Sotkanet.fi-sivustosta. Vuosittaisten vaihteluiden minimoimiseksi on kaikki tulokset laskettu keskiarvona vuosilta 2011–2015.

Inhimillistä huono-osaisuutta tarkastellaan seuraavilla mittareilla: Alkoholikuolleisuus / 100 000 asukasta, asunnottomat yksinäiset / 1 000 asukasta, itsemurhakuolleisuus / 100 000 asukasta, itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17–24-vuotiaat (prosenttiosuus vastaavan ikäisestä väestöstä), nuorisotyöttömät (prosenttiosuus 18–24-vuotiaasta työvoimasta), pitkäaikaistyöttömät (prosenttiosuus työvoimasta), psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus (%), terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18–24-vuotiaat (prosenttiosuus vastaavan ikäisestä väestöstä) ja toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 25–64-vuotiaat (prosenttiosuus vastaavan ikäisestä väestöstä).

Huono-osaisuuden sosiaalisia seurauksia voidaan määritellä sosiaalisten suhteiden vajeeksi tai puutteeksi. Sosiaalista huono-osaisuutta on mitattu seuraavilla mittareilla: Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0 – 17-vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä (THL), Poliisin tietoon tulleet henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset / 1 000 asukasta ja Päihteiden vaikutuksen alaisena tehdyistä rikoksista syyllisiksi epäillyt / 1 000 asukasta.

Huono-osaisuuden vähentämisen taloudellisia yhteyksiä on mitattu seuraavilla mittareilla: Kunnan osarahoittama työmarkkinatuki / 1 000 asukasta, lastensuojelun laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset yhteensä / 1 000 asukasta, perusterveydenhuollon mielenterveyskäynnit yhteensä / 1 000 asukasta ja Päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidetut potilaat / 1 000 asukasta.

Osallisuuden merkitys huono-osaisuuden tarkastelussa on keskeinen. Osallisuutta arvioidaan seuraavilla mittareilla: Aktiivisesti järjestötoimintaan tms. osallistuvien osuus (%), elämänlaatunsa (EuroHIS-8) hyväksi tuntevien osuus (%), luottamus oman kunnan päätöksentekoon asteikolla 1–5 (keskiarvo) ja äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa, %.

Taulukko 1. Inhimillinen huono-osaisuus, sen sosiaaliset seuraukset ja taloudellinen kustannus sekä osallisuus maakunnittain (keskiarvo 2011–2015). Kunkin mittarin osalta maakunnan arvoa on verrattu maakuntien mediaaniarvoon (9. korkein luku) ja kerrottu sadalla. Summamuuttujiksi on laskettu mittareiden keskiarvot. Saatu luku kertoo siis maakuntien etäisyyden (prosentteina) keskimääräisestä.

 

Taulukosta nähdään, että maakunnat muodostavat erilaisia profiileja riippuen siitä mistä näkökulmasta huono-osaisuutta tarkastellaan. Maakunnat muodostavat erilaisia profiileja riippuen siitä mistä näkökulmasta huono-osaisuutta tarkastellaan. Hyvin vahvasti mutkat suoraksi vetäen voimme nähdä profiilit esimerkiksi seuraavasti:

1. Länsi- ja Keski-Suomen osallisuutta huokuva vähäisen huono-osaisuuden alueen,
2. Etelä-Suomen osallisen, mutta lievästi inhimillisen ja sosiaalisen huono-osaisuuden rannikkoalueen sekä
3. Itä- ja Pohjois-Suomen syventyneen sosiaalinen ja taloudellinen huono-osaisuuden ja matalan osallisuuden alueen.

Lopuksi

Ellemme keskity tarkastelemaan huono-osaisuutta systemaattisesti, vähennämme oleellisesti mahdollisuuksiamme nujertaa se ja saada heikoimmassa asemassa olevien kanssaihmistemme osallisuutta lisättyä. Huono-osaisuus on ilmiö, joka ei tunne hallinnollisia rajoja ja on usein luonteeltaan hitaasti kehittyvä ja pitkäkestoinen. Näin ollen se on erittäin haastava ongelma myös tulevien maakunnallisten ja kunnallisten palveluiden kannalta. Toisaalta vaikeutena on huono-osaisten usein varauksellinen suhtautuminen julkisiin toimijoihin ja heidän menetelmiinsä. Usein auttaja löytyykin kansalaisyhteiskunnasta, muista ihmisistä ja järjestöistä.

Huono-osaisuuden torjunta ja vähentäminen sekä osallisuuden ja sen edellytysten lisääminen on Sosiaalisen osallisuuden koordinaatiohankkeessa (Sokra) koordinoitavien hankkeiden tavoitteena. Hankkeiden tuella pyritään uudistamaan palvelujärjestelmää. Tärkeää on myös korostaa, että kaikkien ihmisten hyvinvointia vahvistetaan heikoimmassa asemassa olevien asemaa parantamalla. Taloudellisen tarkastelun osalta voidaan todeta, että palvelujen kustannusten tarkasteluun tulisi jatkossa liittää myös kustannusten jakaumien arviointia sekä erityisesti palveluiden vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia – mitä hyvää rahoilla aikaansaadaan. Huono-osaisuutta tarkastellessa vaikutukset ja vaikuttavuus ovat esimerkiksi opiskeluun tai työhön motivoituminen ja kiinnittyminen tai osallisuuden tunteen ja elämänlaadun paraneminen.

Jatkossa etenemme huono-osaisuuden tarkastelussamme kolme reittiä: toteutamme ajallista vertailua (positiivisten) muutosten näkemiseksi ja tuotamme vastaavan tiedon kuntatasolle sekä jatkamme entistä parempien mittareiden löytämiseksi olemassa olevista lähteistä. Haaveena on myös saattaa tämä tieto interaktiivisessa muodossa kenen tahansa helposti katsottavaksi.

Kirjoittajat:

Sakari Kainulainen, dosentti, DIAKin erityisasiantuntija

Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana, TITA (http://blogit.utu.fi/tita/)

Reija Paananen, tutkija;  Virpi Kuvaja-Köllner, tutkija; Marjo Pulliainen, aluekoordinaattori ja Ritva Sauvola, aluekoordinaattori

Sosiaalisen osallisuuden koordinaatiohanke, Sokra (www.thl.fi/Sokra)

 

***

Kainulainen, Sakari & Paananen, Reija & Surakka, Anne. (2016). Maakunnan ihmisten elämänlaatu sote-palveluiden tavoitteeksi. http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/Documents/9789524932684.pdf

Sotkanet.fi -sivusto. https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/index

Muokattu 10.1.2017: Vaihdettu karttakuva