Sote piiloutui radiohiljaisuuteen

Tietoa sote-linjauksen jatkosta on odotettu kuin kuuta
nousevaa, toistaiseksi turhaan. Valmistelun ylle on laitettu radiohiljaisuus,
kukaan valmistelussa mukana oleva ei puhu mitään.

Voimakkaan poliittisen linjauksen jälkeen on syytä olettaa
ja odottaa, että jatkovalmistelu sujuu nopeasti. Toistaiseksi kuitenkaan mikään
merkki ei viittaa siihen. Tätä kirjoitettaessa lienee vain yksi linjaus
jotensakin selvä, se, että uusista erva-alueiden kokoisista kuntayhtymistä
tulee tilaajia. Järjestäminen ja tuottaminen siis oikeasti erotettaisiin
toisistaan.

Muista suuristakaan linjoista ei le tietoa. Mikä on kuntien
rooli ja asema? Miten sote-alue tilaa kunnilta? Pitääkö kuntien yhtiöittää
tuotantonsa? Mitä ja miten kilpailutetaan? Mikä on pienten yksityisten
palveluntuottajien tai kolmannen sektorin rooli?

Jos näihin kysymyksiin ei pian ala tulla selkeyttä, vaarana
on, että usko tähänkin sopuun alkaa karista. Kun asiat pitkittyvät, ne myös
yleensä mutkistuvat.

YRITTÄJÄT JULKAISIVAT – sattuvasti – laajan kyselyn kuntien
kilpailutuksista vapun alla. Viesti oli aika surullinen. Nimenomaan pienet ja
paikalliset yritykset kokevat, että heillä ei ole enää sijaa majatalossa.

Kilpailutukset käydään liian suurissa kokonaisuuksissa,
pienyritysten yli. Jos tämä on ongelmana jo nyt, miten se korjaantuisi kun
tilaajavastuu on ”miljoonapiireillä”? Asia on vakava, onhan kysymys nimenomaan
paikallisten yritysten elinvoimasta.

SEKIN PITÄÄ MUISTAA, että nämä edessä olevat muutokset tarvitsevat
mukaansa ne ihmiset, jotka sote-palveluissa työskentelevät, mielellään vielä
motivoituneina muutosten tekemiseen. Ja heitä on kuntien yli 400 000
työntekijästä yli puolet. Jos henkilöstölle ei pystytä perustelemaan muutoksen
järkevyyttä, tuloksia on turha odottaa.

Olen ymmärtänyt, että sote-alalla on laaja toivomus siitä,
että asioita voitaisiin ryhtyä tekemään järkevästi. Jos samalla ei puututa
sääntelyyn ja normitukseen, pelkät organisaatioiden muutokset eivät välttämättä
motivoi henkilöstöä muutoksille.

Kuten aina, piru asustaa yksityiskohdissa. Suuret linjat on
helppo vetää, mutta niiden täytäntöönpano on toinen juttu. Varsinkin kun aikaa
on kovin vähän ja siitäkin on puolet jo kulunut. Kenelläkään ei tunnu tällä
hetkellä olevan tietoa, mikä on se esitys, joka kuntiin luvattiin kesäksi
lausunnoille. Nyt, jos koskaan, kaiken tämän sähellyksen jälkeen, pitäisi tulla
selkeitä linjauksia.

OLIHAN SE IRVOKASTA, että ”sote–uudistuksen vaikutusten
ennakkoarviointi” edellisestä hallituksen esityksestä valmistui vain muutama
päivä ennen kuin se vedettiin vessasta alas. Tähän THL:n arvioon käytettiin
kohtuullinen määrä maan parhaiden asiantuntijoiden työaikaa. Ja kuntaväki on
lausunut, kommentoinut ja odottanut. Aika monta työtuntia ja turhaa työpäivää on
asian äärellä istuttu. Nyt pitäisi alkaa tulla valmista, ihan aikuisten
oikeasti. Usko poliittiseen päätöksentekokykyyn alkaa muutoin olla kovalla
koetuksella.

TÄMÄN KUNTALEHDEN numeron teemana ovat sosiaali- ja
terveysasiat. Pääjuttu kertoo, että alkoholi on suomalaisten suurin
terveysongelma. Ja se syö myös valtaosan sairaanhoidon resursseista.

Alkoholipoliittista keskustelua maassa ei kuitenkaan käydä.
Nykyisen peruspalveluministerin yritys avata keskustelu oluen saatavuudestakin
lytättiin alkuunsa. Minunkin mielestäni on ihan relevantti kysymys, pitääkö
meillä olla olutta tyrkyllä jokaisella kioskilla ja huoltoasemalla. Jäljet
hirvittävät.

Hannu Kataja

päätoimittaja, Kuntalehti

Kirjoitus on Kuntalehden 6/2014 pääkirjoitus