Sote-työ käynnistyy vihdoinkin
Tarve sote-uudistukselle on ilmeinen, sitä ei kukaan kiistä. Terveydenhuollon kustannukset kasvavat kestämättömästi, koska väestö ikääntyy nopeaa tahtia ja sen myötä palvelutarve kasvaa. Lisäksi uusia kalliita lääkkeitä ja teknologiaa tulee enenevästi markkinoille. Peruspalvelut ovat rapautuneet ja painopiste siirtynyt kalliisiin korjaaviin palveluihin.
Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä. Kun kaikille turvataan kattavat peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta, voidaan ongelmiin aikaisemmin puuttumalla vähentää kalliiden erikoispalveluiden käyttöä. Tätä tukee tutkimustieto, jonka mukaan 10 prosenttia kansalaisista käyttää 80 prosenttia terveydenhuollon resursseista. Heistä suuri osa on monisairaita vanhuksia, mielenterveysongelmaisia ja alkoholisteja. Nämä ryhmät tarvitsevat sekä terveyden- että sosiaalihuollon palveluita. Toteuttamalla ns. integraatio, eli sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä perus- ja erikoispalveluiden yhteen sovittaminen, sekä luomalla katkeamattomia hoitoketjuja ja yhden luukun palveluita, voidaan moniongelmaisia potilaita hoitaa nykyistä paremmin ja edullisemmin. Tästä on käytännössä näyttöä mm. Kainuussa ja Etelä-Karjalassa.
Sipilän hallitus antoi askelmerkit sote-uudistukselle hallitusohjelmassaan viime keväänä. Hallitusohjelmassa linjataan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntia suuremmilla ns. itsehallintoalueilla, joille tulee demokraattisesti vaaleilla valitut luottamushenkilöt. Tuottajina toimivat samat alueet, mutta myös yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa integroidaan sote-palvelut ja uudistetaan järjestämisen rakenteet. Toisessa vaiheessa siirrytään yksikanavaiseen rahoitukseen, ja kolmannessa lisätään valinnan vapautta ja monipuolistetaan tuotantotapoja.
Parhaillaan odotetaan hallituksen päästöstä siitä, mitkä ovat tulevat sote-alueet. Haarukka niiden lukumäärästä vaihtelee hallitusohjelmassa mainitusta ”enimmillään yhdeksästätoista” useiden asiantuntijoiden esittämään viiteen. Selvityshenkilötyöryhmä esittää 9–12 aluetta.
Sote-alueiden tulisi olla kooltaan niin suuria, että niillä olisi taloudellista kantokykyä ja riittävän suuri asukaspohja. Tämä on haastavaa, sillä Suomi on suurelta osin pitkien välimatkojen harvaan asuttu maa, jossa lähipalveluiden turvaaminen kaikille on haastavaa.
STM ja VM julkistivat kaksi viikkoa sitten sote-uudistuksen valmisteluorganisaation, joka koostuu kansliapäälliköiden ohjausryhmästä sekä työrukkasena toimivasta projektiryhmästä alatyöryhmineen. Ryhmien on tarkoitus kuulla eri asiantuntijatahoja, ja niihin tulee myös Kuntaliiton edustus pysyvien asiantuntijoiden ja täysivaltaisten jäsenten kautta. Näin kuntien ja kuntayhtymien näkökulmat ovat työssä mukana.
Kuntaliiton mukanaolo on ensiarvoisen tärkeää sote-uudistuksen valmistelussa. Uudistus tulee olemaan historiamme suurin hallinnon ja julkisen palvelutoiminnan muutos. Kyse ei ole vain siitä, että uudistuksessa kunnista viedään noin puolet niiden tehtävistä ja rahoituksesta, vaan myös siitä, mitä tehtäviä kuntiin jää ja millä resursseilla niitä hoidetaan. Kysymyksessä on myös 200 000 kuntatyöntekijän asema ja eläkevastuut sekä suurten omaisuusmassojen siirrot omistajalta toiselle. Siirtymäkauden jälkeen todennäköisesti edessä on vielä suuri veroremontti, josta yksikään kansalainen ei jää osattomaksi.
Työryhmät kokoontuvat ensimmäiseen istuntoonsa ensi viikon perjantaina. Edessä on tiivis neljän vuoden työrutistus lukusine kokouksineen sekä taustapalavereineen. Tärkeintä on kuitenkin päästä vihdoinkin tuumasta toimeen.
Hanna Tainio, varatoimitusjohtaja, Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa 23.9.2015
