Suomi tarvitsi sote-sovun

Olen tullut politiikkaan tehdäkseni ratkaisuja. Kun minut
valittiin keskustan puheenjohtajaksi vajaat kaksi vuotta sitten, halusin tuoda
politiikkaan uudenlaista keskustelun ja sopimisen kulttuuria. Olen vilpittömän
iloinen siitä, että oppositio ja hallitus pystyivät ajattelemaan seuraavia
vaaleja pidemmälle ja ajamaan koko maan etua, kun sote-ratkaisu syntyi.

Ratkaisu oli tehtävä monesta syystä. Suomalaisen julkisen
perusterveydenhuollon tila ei ole ollut kestävä moneen vuoteen. Monissa
kunnissa terveyskeskuksiin on pitkät jonot ja lääkärille on vaikea päästä.

Väestön ikääntyminen tuo entisestään painetta niukkeneviin
resursseihin.

Lisäksi Suomen talouden tilanne on heikko.

Myös kuntien päättäjät ja työntekijät tarvitsivat vähitellen
työrauhan. Hämminkiä kuntakentällä oli kestänyt aivan liian kauan.

UUDISTUKSESSA TOTEUTUU kaksi asiantuntijoidenkin vaatimaa
tavoitetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen tarvitaan leveämmät
hartiat. Sovitussa mallissa järjestämisvastuu on viidellä toimijalla, mutta
palvelut tuotetaan paikallisella ja alueellisella tasolla. Järjestäminen ja
tuottaminen eriytetään toisistaan. Kunnat ovat jatkossakin mukana palvelujen
tuottamisessa. Keskustalle on tärkeää, että rakenteissa huomioidaan Suomen
erilaisten alueiden erilaiset tarpeet.

PERUSTERVEYDENHUOLLON ja erikoissairaanhoidon välinen
raja-aita poistuu. Myös sosiaalitoimi integroidaan samaan
palvelukokonaisuuteen. Uudistuksen myötä palveluihin saadaan tehokkuutta ja
laatua. Aiemmin hallituksen piiristä esitetyissä malleissa nämä
asiantuntijoiden vaatimat tavoitteet eivät olisi toteutuneet.

KESTÄVYYSVAJEEN paikkaamisen näkökulmasta ratkaisu oli
ensiarvoisen tärkeä, miljardiluokan ratkaisu. Tämä malli mahdollistaa parempien
terveyspalveluiden tuottamisen, mutta huomattavasti tuottavammin. Hoidoille
voidaan asettaa yhtenäiset kriteerit, vertailtavuus paranee ja malli luo
sopivan kilpailuasetelman myös aluiden välille.

SOTE-ALUEIDEN VÄLILLÄ sekä sote-alueiden sisällä voidaan
luoda järkevä työnjako niin, että paras asiantuntemus on aina käytettävissä.

Lisäksi terveydenhuollon tietojärjestelmien
yhtenäistämisellä ja käytettävyyden parantamisella voidaan saavuttaa usean
sadan miljoonan euron säästöt vuodessa.

Koen, että poliitikkojen tehtävä on kertoa se, kuinka paljon
rahaa on käytettävissä ja valvoa sitä, että oikeudenmukaisuus toteutuu niin
rahanjaossa kuin terveydenhuollossa. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on
miettiä, miten tällä rahamäärällä saadaan maksimaalinen määrä terveyttä. 

Keskustalle tärkeää oli myös se, että tulevan mallin avulla
voidaan uudistaa terveydenhuollon rahoitus kohti yksikanavaisuutta, joka jäi
tästä ratkaisusta uupumaan.

Soten valmistelu jatkuu parlamentaarisesti. Moni asia, kuten
demokraattinen päätöksenteko, on vielä auki ja kaikki yksityiskohdat
tarkentuvat jatkovalmistelussa.

MONTA HANKALAAKIN asiaa tulee vastaan, mutta uudistus on nyt
vietävä määrätietoisesti maaliin. Tiedämme mitä tavoittelemme, nyt on tekemisen
vuoro.

Koen, että puolueiden välinen sopu oli myös politiikan
uskottavuuden näkökulmasta tärkeä ja isänmaallinen teko. Puolueet löysivät
sopimisen taidon tärkeässä asiassa. Puoluepoliittiset intohimot eivät tätä
päätöstä ohjanneet. Kaikki tieto oli käytettävissä, oli vain valittava paras
malli Suomen kannalta.

Sovittu malli on tehokas ja tuottaa säästöjä – ja ennen
kaikkea turvaa kansalaisille laadukkaat ja kohtuullisessa ajassa saavutettavat
palvelut.

Juha Sipilä

Keskustan puheenjohtaja ja kansanedustaja

^{(Juha Sipilän kuva: Suomen Keskusta)}

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 6/2014