Suomi vaan odottaa

Kesän uutissaldo koostuu pääosin odottamisesta. Ensin odotettiin Timo Soinin, ps., päätöstä, lähteekö hän ensi kesän EU-vaaliehdokkaaksi ja sitä tietä Brysseliin. Ei lähde. Soini jää kotimaahan odottamaan seuraavia eduskuntavaaleja ja pääsyä hallitukseen.
Sitten pääministeri Jyrki Katainen, kok., tuli täysimittaiselta kesälomaltaan, ja häntä odotti kysymys, mitä hän aikoo tehdä? Onko hän lähdössä EU-komissaariksi ensi kesänä ja jättääkö hän pääministerin tehtävät ja kokoomuksen puheenjohtajuuden.

– Pitää odottaa ensi huhtikuuhun, tai ainakin kevääseen ennen kuin tulee selvä vastaus. Piste, sanoi Katainen jatkokysymyksiin ja jätti kuulijansa kryptiseen mielentilaan. Kyllä kansan pitäisi vähän pidemmällä aikavälillä tietää pääministerinsä nimi.
Elokuun alkupäivinä olivat vuorossa valtiovarainministeriön kahdenkeskiset budjettineuvottelut. Ei tullut uutisia. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, sd., sen sijaan sanoi, että rakenteellisia uudistuksia on tulossa, mutta hän ei kerro vielä mitä ne ovat! Pitää odottaa syksymmälle.
Nyt on varsinaisen budjettiriihen aika, eikä kukaan oikein tiedä mitä siltä voi odottaa. Vai voiko mitään. Kuuden puolueen hallituksella on ainakin kuudenlaisia odotuksia – ja pelkoja. Taloutemme huutaa selkeitä hintakilpailukykyä parantavia päätöksiä, eikä siihen riitä kevään onnettoman osinkoveropäätöksen korjailu.

Suurin odotus kohdistuu työmarkkinaratkaisuun. Muodosta ei kuulemma ole väliä kunhan se on maltillinen ja riittävän pitkä. Tähän mennessä on jo melkein kaikkien keskusjärjestöjohtajien ja liittojen varatoimitusjohtajienkin julkisuussielua hoidettu tv-studioiden sohvilla, joten se puoli alkaa olla valmis. Nyt pitäisi uskaltaa neuvotella asioista, eikä enää siitä, ryhdytäänkö ylipäätänsä neuvottelemaan. Tätä odotusta on kestänyt jo viime talvesta lähtien. Jos keskusjärjestöjohtajat saavat nimensä sopimuspaperiin, on heidänkin palkanmaksunsa turvattu.
Kunta- ja sote-uudistus on edelleen vaiheessa, vaikka kuntaministeri Henna Virkkunen, kok., ja peruspalveluministeri Susanna Huovinen, sd., yrittävät pitää toivetta yllä. Sinänsä kiitettävää toimintaa, mutta odottavan aika käy kyllä pitkäksi.

Oppositio tietysti odottaa seuraavia eduskuntavaaleja ja valtaan pääsyä. Keskusta johtaa gallupeja melko ylivoimaisesti, kun taas nykyinen pääministeripuolue kokoomus on pudonnut kakkos- ja kolmospaikan kamppailuun perussuomalaisten kanssa. Juha Sipilältä, kesk., ja Timo Soinilta vaaditaan nyt lehmän hermoja, ettei voitto karkaa käsistä liialla intoilulla. Ylimielisyys ja poliittinen arroganssi ovat myrkkyä kannatukselle.
Opposition omia tekemisiä tärkeimpiä ovat hallituksen toimet. Riitaisuus, päättämättömyys, mokailu pikku asioissa ja politiikan yleinen epäselvyys sataa suoraan opposition laariin, ei kilpailevalle hallituspuolueelle. Ilta-Sanomien gallupin mukaan enää kolmannes kansasta luottaa hallituksen kykyyn ratkaista vaikeat ongelmat.

Oman lisänsä tähän tuo vielä talouskomissaari Olli Rehnin pohdiskelu lähdöstä EU-vaaliehdokkaaksi ja sitä myöten kilpailemaan Euroopan liberaalien nokkamiehenä Unionin johtopaikoista. Kokoomukselle ja Kataiselle asetelma on hankala, koska pienen Suomen voimat eivät yksinkertaisesti riitä nostamaan kahta suomalaismiestä EU:n tärkeimmille paikoille. Mutta ei ole helppoa Keskustallekaan; riita syntyy takuuvarmasti EU-kriittisen Paavo Väyrysen ja Rehnin joukkojen välille. – Taas odotellaan!

Yleisen odottelun rinnalla kunnissa sen sijaan on kääritty hihat. Arjen pyörittäminen ei siedä odottelua. Siinä ohessa tietysti pelätään, käykö hallituksen käsi taas kuntien kukkarolla. Ja miten syvällä.

Hannu Lehtilä