Terveydenhoidon valinnanvapaus
Vuoden 2014 alussa potilaan vapaus valita hoitopaikkansa laajenee. Silloin tulee voimaan terveydenhuoltolain viimeinen osa ja asiaa koskeva potilasdirektiivi.
Terveydenhuoltolain mukaan 1.5.2011 potilaille tuli mahdollisuus valita hoitopaikkansa kiireettömässä sairaanhoidossa. Perusterveydenhuollossa on mahdollisuus valita hoitopaikka oman kunnan tai yhteistoiminta-alueen terveysasemista ja erikoissairaanhoitoa antava hoitopaikka oman kunnan mukaiselta erityisvastuualueelta.
Vuoden 2014 alusta potilaalla on mahdollisuus valita hoitopaikka koko maan terveysasemista ja koko maan kunnallisista erikoissairaanhoidon yksiköistä. Toisella paikkakunnalla väliaikaisen asumisen aikana on mahdollisuus käyttää hoitosuunnitelmansa mukaisen hoidon toteuttamiseen terveyskeskusta tai erikoissairaanhoidon yksikköä koko maassa. Kiireellinen hoito on tähänkin asti annettu lähimmässä hoitopaikassa kotikunnasta riippumatta. Valinnanvapauden laajeneminen ei koske kiireellistä hoitoa.
Valinnanvapauden lisäämisen tavoitteena on varmistaa potilaiden mahdollisuudet saada tarvitsemiaan palveluja sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Aktiivinen valinnanvapauden käyttö voi johtaa asiakaslähtöisempiin palveluprosesseihin sekä palvelujen laadun ja turvallisuuden kehittymiseen. Järjestelmän tehokkuus ja vaikuttavuus voivat lisääntyä, jos valinnan mahdollisuus lyhentää potilasjonoja ja vähentää hoitoprosessin pilkkomista tarpeettoman moneen käyntiin tai hoitojaksoon.
Potilaan on tehtävä vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus hoitopaikan valinnasta sekä sen hetkiselle että valitulle terveysasemalle. Hoitovastuu siirtyy viimeistään kolmen viikon kuluttua ilmoituksen saapumisesta. Valinta voi kohdistua samanaikaisesti vain yhteen terveysasemaan. Uuden valinnan voi tehdä aikaisintaan vuoden kuluttua edellisestä valinnasta. Potilaan tulee valita hoitavan terveysaseman kaikki palvelut, hän ei voi esimerkiksi valita vastaanottokäyntejä, neuvolaa ja suun terveydenhuoltoa eri asemilta. Periaatteena on, että hän saa palvelut samalla tavalla kuin muutkin hänen valitsemansa terveysaseman asiakkaat.
Potilaalla on yhdessä hoitavan lääkärin kanssa mahdollisuus valita se kunnallinen terveydenhuollon toimintayksikkö, jossa tutkimus tai hoito toteutetaan. Lääkäri arvioi, missä hoitoa voidaan antaa, ja esittää potilaalle hoitopaikkaa koskevat vaihtoehdot. Hoitopaikka on valittava yhteisymmärryksessä lähetteen antavan lääkärin tai hammaslääkärin kanssa.
Valinnanvapauteen liittyy myös rajoitteita: terveysasema on valittava vähintään vuodeksi, jotta hoitosuhteet jatkuisivat ja vältyttäisiin terveydenhuollon shoppailulta, matkakustannuksia korvataan kuin hoito annettaisiin lähimmässä terveyskeskuksessa tai lähimmässä yliopistosairaalassa. Erikoissairaanhoidossa valinnanvapaus koskee aina kulloistakin hoitokokonaisuutta.
Kotikunta vastaa hoidon kustannuksista. Sen kunnan tai kuntayhtymän, jolla on vastuu hoidon järjestämisestä, on korvattava hoidosta aiheutuneet kustannukset. Väliaikaisen oleskelun aikana esim. mökkipaikkakunnalla saatavan hoidon tulee olla oman terveyskeskuksen hoitosuunnitelman mukaista. Ne potilaat, jotka käyttävät terveydenhuoltolain mukaista valinnanvapautta, eivät tarvitse maksusitoumusta.
Suhteellisen pieni osa potilaista on käyttänyt oikeuttaan valita hoitopaikka. Terveysasemien vaihtoja on ollut vähän eri kunnissa, puhutaan alle prosentin määrästä. Helsingissä terveysasemien vaihtajia on ollut noin 5 prosenttia. Yleisimmin terveysasemaa vaihdetaan, koska kulkuyhteydet ovat paremmat tai työssäkäynti- tai asiointisuunta on uuteen terveysasemaan päin. Jotkut potilaat ovat vaihtaneet terveysasemaa, jotta he saavat omakielisiä palveluja paremmin.
Terveydenhuollon valinnanvapaus asettaa haasteita kuntien perusterveydenhuollon tuotteistukselle, joka on vasta aluillaan, sekä palvelujärjestelmille, miten turvata palvelut alueella. Pitkällä tähtäimellä voi olla, että kuntien kustannukset nousevat.
On todennäköistä, että palvelujen laatu kohoaa joustavamman palvelujen saatavuuden myötä.
Valinnanvapauden toimivuutta, sen potilaille tuottamaa hyötyä sekä palvelujen laatua ja kustannuksia tulee seurata ja arvioida.
Potilaalla on ollut jo aikaisemminkin mahdollisuus hakeutua hoitoon ulkomaille, mutta nyt potilasdirektiivin myötä hänellä on oikeus saada toisessa EU-valtiossa annetusta hoidosta sama korvaus kuin Suomessa yksityisestä hoidosta.
Hannele Häkkinen
Erityisasiantuntija
Kuntaliitto
