Tuhansien kehittämishankkeiden maa

Sote-palveluiden uudistaminen ja kansalaisten kannustaminen huolehtimaan omasta terveydestään on hankalaa, mikäli sähköisessä muodossa oleva tieto ja toimivat tietojärjestelmät eivät kohtaa käyttäjien arjen kanssa.

Suomi on ollut perinteisesti kärkisijoilla kansainvälisissä vertailuissa tietoteknologian hyödyntämisessä terveydenhuollon ammattilaisten toiminnassa. Tuore OECD:n ja Euroopan komission teettämä sähköisten palveluiden käyttöönottoa koskeva selvitys sijoitti Suomen sijaluvulle neljä heti Viron, Tanskan ja Ruotsin jälkeen. Mukana tarkastelussa oli 30 eurooppalaista maata. Suomen kipupisteet ovat selvityksissä olleet lähinnä organisaatioiden välisen tiedonsiirron kattavuuteen liittyvät haasteet.

Paljon löytyy petrattavaa, mutta viime aikoina terveydenhuollon tietojärjestelmiä kohdannut julkinen ryöpytys ei kerro koko totuutta. Tilanteemme on myös kansainvälisesti tarkasteltuna vähintäänkin kohtalainen, ja erot naapureihin loppujen lopuksi melko pieniä.

Tilastot päivittyvät viiveellä. Suomessa on käynnissä ja käynnistymässä laajoja yhteistyöhankkeita, joilta on lupa odottaa hyviä tuloksia. Toukokuussa 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki ja sen mahdollistama yhteinen potilastietorekisteri on erityisesti työtä, jonka tuloksena ajantasainen tieto saadaan varmemmin myös hallinnolliset rajat ylittävien palvelukokonaisuuksien tueksi. Ollaanko seuraavissa selvityksissä kiinni kultamitalikannassa?

Kansalaisille suunnattujen terveydenhuollon sähköisten palveluiden osalta ei kärkisijoille ole nykyisin asiaa. Naapurimaissa on lähtökohdaksi otettu kansallisesti yhtenäinen kokonaisuus, jonka toimeenpanoa on tuettu ja ohjattu valtakunnallisesti. Konkreettiset tulokset ovat näkyneet kansalaisten arjessa jo useiden vuosien ajan.  Tuloksia ei ole saavutettu lakipykälillä ja asetuksilla, vaan yhteistyöllä.

THL:n selvityksen mukaan Suomessa oli vuonna 2010 käynnissä 75 julkisrahoitteista sähköisten palveluiden kehittämishanketta, joista kolme neljännestä oli yksittäisen kunnan tai korkeintaan maakunnan laajuisia. Kartoitus osoitti paitsi sen, että Suomessa tehdään paljon rinnakkaista sähköisten palveluiden kehittämistyötä, myös sen, että palveluiden saaminen hankevaiheen jälkeen tuotannolliseen käyttöön sekä levittäminen ontuvat.

Myös valtiontalouden tarkastusviraston arviot ovat päätyneet samankaltaisiin lopputuloksiin. Palveluita on kehitetty tuloksellisesti rinnakkaisissa hankkeissa, mutta ilman yhteistä strategiaa ja riittävää koordinaatiota.

Tulokset ovat ymmärrettäviä. Erilaisia kehittämis- ja kokeiluhankkeita ovat rahoittaneet useat eri tahot, eikä hankevaiheen jälkeinen elämä ole ollut rahoittajien kiinnostuksen kohteena. Kertaalleen kehitettyjen palveluiden käyttöönottoihin ei sitä vastoin rahoitusta ole herunut. Sen on saanut toki tehdä, mutta täysin omin voimin ja omalla riskillä.

ICT-alan käynnissä oleva rakennemuutos on viimeaikoina haastanut toimijoita ja rahoittajia kehittämistä ja kokeiluita stimuloivien tukimuotojen ja kannusteiden kehittelyyn. Innovaatiotoiminnan tukeminen, esikaupallinen yhteistyö, tuotekehittelyyn ja palveluiden pilotointeihin suunnattu riskirahoitus on tunnistettu lääkkeeksi myös terveydenhuollon IT-kehittämisen haasteisiin.

Näitäkin toki tarvitaan, mutta vilkkaan keskustelun lomassa välillä tuntuu siltä, että kansallisen terveysIT:n ensisijaiseksi tavoitteeksi on vaihtunut Nokialta irtisanottujen insinöörien työllistäminen, ei kuntalaisen arjen tukeminen, tai asiakkaille tuotettavien sote-palveluiden parantaminen.

Isoja kysymyksiä on edelleen auki. Kansallista kehittämisstrategiaa ei ole, eikä palveluiden levittämiseen liittyviä rakenteita ole joko olemassa, tai niitä ei ainakaan osata hyödyntää. Lisäksi konkreettinen tuki, sekä kannusteet palveluiden käyttöönottoihin loistavat pääsääntöisesti poissaolollaan.

Sähköiset palvelut halutaan nopeasti markkinoille, mieluiten kansainvälisille sellaisille, mutta vain harvaa toimijaa tuntuu kiinnostavan niiden laajamittainen käyttöön saaminen kotikentällä. Kuulostaako tutulta?

Entä jos rakennettaisiin seuraava ohjelma tukemaan kehittelyn sijaan sähköisten palveluiden käyttöönottoja ja levittämistä julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa? Tultaisiinko seuraavista kisoista kaksi mitalia kaulassa kotiin?

Karri Vainio
Erityisasiantuntija
Suomen Kuntaliitto