Uutisanalyysi: Hallituksessa piru asuu edelleen pikkuasioissa
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että elämme ratkaisevaa kevättä. Päällimmäisinä ovat suuret, koko kansakunnan tulevaisuutta linjaavat asiat; yhteiskuntasopimus ja holtiton maahanmuutto, erityisesti itärajan pitävyys. Näissä kysymyksissä on havaittavissa yhteisymmärrystä, konsensusta. Sen sijaan tärkeiden sote- ja maakuntalinjausten tekeminen kevään aikana näyttää olevan yhtä kujanjuoksua miinoitetulla alueella.
Yhteiskuntasopimus tai työmarkkinaratkaisu, nimellä ei ole väliä, onnistunee nyt viidennellä yrittämällä. Enää ei pohdita, syntyykö sopu vai ei, tai kuka sen kaataa. Nyt koko sopimusjärjestelmää painaa onnistumisen pakko. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Ratkaisun avaimet on annettu työmarkkinajärjestöille. Ja kun sieltä ratkaisu tulee, ei sitä hallitus voi enää lähteä kaatamaan. Sen on vaan kelvattava, koska pakkolakipaketti ei siinä tilanteessa ole poliittisesti enää uskottava vaihtoehto.
Vähän nurinkurinen tilanne hallituksen kannalta, mutta tällaiset ”kasvojenpesutilanteet” on ollut tapana hoitaa kirjoittamalla vaikutusarviot ”ylipositiivisella” kertoimella. Lähiviikot näyttävät, millainen ratkaisu on.
YLIVOIMAISESTI SUURIN haaste keväällä on hallitsematon maahanmuutto. Siihen haetaan nyt presidentti Sauli Niinistön johdolla ”tolkun ratkaisua”. Hänen valtiopäivien avajaisissa pitämänsä puhe oli suorasukainen ja konstailematon. Eikä tarvitse kauaa eduskunnan kuppilassa istua, kun huomaa saman asian; ei kansainvälisiä sopimuksia tarvitse lähteä uudelleen neuvottelemaan, niistä vain tulee ottaa ”tehot irti”. Eli sopimuksia tulkitaan entistä tiukemmin. Hankala asia on edelleen pakolais- ja maahanmuuttoon liittyvän keskustelun ylikorrektius.
Ilahduttavan poikkeuksen teki TEM:n syksyllä eläkkeelle jäänyt kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Hänen mukaansa noin 50 000 pakolaisen ja maahanmuuttajan majoittaminen ja kotouttaminen maksaa vuodessa noin 1,5 miljardia euroa. Vain rehellinen ja faktapohjainen asioiden käsittely tuo Niinistön kaipaamaa tolkkua.
VAIKKA EU-TASOLTA löytyisi eurooppalainen ratkaisu, on meidän hoidettava itse itärajamme. Raja on yli 1 300 kilometriä pitkä ja sen varrelle mahtuu monta kuntaa ja rajanylityspaikkaa. Venäjällä on eri arvioiden mukaan noin puoli miljoonaa siirtolaista, joille ei nykyisessä talouskurimuksessa ole enää töitä. Heistä Venäjä haluaa päästä eroon. Ei voi kun toivoa Juha Sipilälle, kesk., Petteri Orpolle, kok., Timo Soinille, ps. ja virkamiesjohdolle onnea. Nyt eivät koppavat asenteet auta, vaan tarvitaan vanhaa suomalaista diplomaattista osaamista ja Venäjän tuntemusta. Reservissä tätä edustavat esimerkiksi Moskovan ex-suurlähettiläämme Rene Nyberg ja aikaisemmat pääministerimme Esko Aho, kesk., ja Paavo Lipponen, sd. Myös ex-pääministeri Matti Vanhanen, kesk., tuo hyvän lisän Venäjä-pohdintaan tuoreessa kirjassaan Ulkopolitiikka.
HALLITUKSEN KOHTALON, ja kuvan kansalaisten silmissä, määräävät kuitenkin kotikutoiset asiat. Sote- ja maakuntaratkaisuilla on mahdollista sössiä omat ja naapurin asiat. Hallituksessa perussuomalaiset näyttävät taas siirtyvän sivustakatsojiksi, kun kokoomus ja keskusta ajavat syksyn tapaan uudelleen asemiin.
Keskustassa käytetään innokkaita puheenvuoroja maakuntien puolesta, kun taas kokoomuksessa puhevallan ovat ottaneet suurten kaupunkien kokoomuslaiset johtajat ja edellisen hallituksen kuntauudistuksessa epäonnistuneet ministerit.
ETELÄN MEDIAA seuraamalla tuntuu, että kokoomus johtaa kritiikkiä. Sen sisällä on vahvojen naisten rintama: eduskunnassa muun muassa Paula Risikko (ex-ministeri ja terveystieteiden tohtori), Sari Sarkomaa (ex-opetusministeri ja terveydenhuollon maisteri), Sanna Lauslahti (hallintotieteiden tohtori ja vahva espoolaispoliitikko) sekä Sari Raassina (syöpätautien erikoislääkäri ja kansanedustaja Kuopiosta). Eikä voi unohtaa edellistä kuntauudistus-ministeriä, Henna Virkkusta, joka seuraa Brysselistä käsin kotimaan asioita varsin tarkkaan.
Tulilinjalla on sote-uudistuksen rahoitus. Sarkomaa, Lauslahti ja Raassina julkaisivat toissaviikolla tiedotteen, jossa sanotaan ehdoton ei keskustan hellimälle maakuntaverolle. He pitävät ”ehdottomana, että sote-palvelut rahoitetaan valtion verotuksen yhteydessä kerättävällä sote-maksuilla”.
Tämä on vain yksi esimerkki pieneltä näyttävästä yksityiskohdasta. Hallituksen kannalta tietysti on hankalinta, että kuntapäättäjien keskuuteen on leviämässä syvä epäilys koko hankkeen onnistumisesta. Nyt tarvittaisiin tekoja!
Hannu Lehtilä
Uutisanalyysi on julkaistu Kuntalehdessä 2/2016
