Uutisanalyysi: Perussuomalaiset ottivat eturivin paikat
Maanantaina 4.5.2015 ei kuultu enää historian lehtien vienoa havinaa, vaan voimakkaita siiveniskuja. Koko päivän kestäneiden neuvottelujen jälkeen hallitustunnustelija Juha Sipilä, kesk., ilmoitti, että ohjelmalliset kynnyskysymykset perussuomalaisten Timo Soinin kanssa oli sovittu.
SEURAAVANA PÄIVÄNÄ herrat vierailivat toistensa eduskuntaryhmissä. Fiilikset olivat olleet kuulemma hyvät ja lämpimien aplodien arvoiset.
Perussuomalaiset teki poliittista historiaa: eduskuntavaaleissa 2011 kolmossija ja nyt kakkossija edustajapaikoilla mitattuna. Uusimmista puolueista edes vihreät ei aikanaan yltänyt lähellekään perussuomalaisten saavutusta.
Timo Soini jää historiaan esikuvaansa Veikko Vennamoa, smp., taitavampana populistijohtajana. Ja vaikka neljän vuoden päästä vaaleissa kävisikin köpelösti – kuten monet ennustavat – saavutus on vailla vertaansa.
Seuraavan hallituksen kova ydin on siis Sipilän-Soinin-akseli, pääministerin ja valtiovarainministerin symbioosi.
MAALAISLIITON PERILLISET ovat jälleen yhdessä. Aikaisemmin tätä kokeiltiin Sorsan IV hallituksessa 1983–87, mutta Pekka Vennamon, SMP., kantti ei pitänyt, vaan SMP hajosi keskenään riiteleviin ryhmittymiin. Näin monet arvioivat – ja toivovat – nytkin käyvän.
Perussuomalaisten esi-isä Veikko Vennamohan lähti Maalaisliitosta 1958 vaalien jälkeen riitaannuttuaan Urho Kekkosen ja tämän lähipiirin kanssa.
Suurinta huolta on kannettu Soinin mahdollisesta ministerijoukkueesta. Timo Soinin kyvyt tunnustetaan, eikä Ylen haastattelussa 5.5.2015 edes Saksan legendaarinen valtiovarainministeri
Wolfgang Schäuble niitä epäillyt.
Filosofian tohtori Jussi Niinistö johti eduskunnan puolustusvaliokuntaa viime vaalikaudella, eikä hänen työtään arvosteltu. Muina ministeriniminä on mainittu Hanna Mäntylä Lapista, Maria Lohela Turusta ja Sampo Terho Helsingistä.
Kaikilla on kokemusta ja akateeminen loppututkinto.
VANHAA KAARTIA edustaa vaikkapa ex-ministeri Toimi Kankaanniemi 1990-luvulta Esko Ahon, kesk., hallituksesta.
Myös Brysselissä odotetaan ”kieli pitkänä” Soinia. Siellä olevat kirjeenvaihtajat haluavat nähdä omin silmin Soinin ja Kreikan valtiovarainministeri Gianis
Varoufakisin kohtaamisen. Miten toimivat kemiat ja sisällöt slimmatun rokkikukon ja kookkaita pukuja harrastavan ravimiehen välillä!
Perussuomalaiset on nykyään Suomen suurin työväenpuolue. Olisi enemmän kuin luonnollista, että he toivoisivat kumppanikseen hallitukseen Suomen vanhinta työväenpuoluetta, sosiaalidemokraatteja. Mentaalihygienia ja henkilökemiat kohtaisivat ehkä Antti Rinteen kanssa paremmin kuin kokoomuslaisten kanssa.
P.S. Muutamilta helsinkiläisiltä taiteilijoilta kysyttiin heti vaalien jälkeen tunnelmia. Kukaan haastatelluista ei sanonut tuntevansa yhtäkään perussuomalaista äänestänyttä. Sama koskenee myös keskustalaisia.
Ilmiö nimettiin Helsingin ”punavihreäksi kuplaksi”.
Se tuntuu unohtaneen demokratian tärkeimmän perussäännön: vaalitulos on aina oikea, eikä siitä voi valittaa. Tai sitten sama vähän ”tieteellisemmin” sanottuna: demokratiassa enemmistö on aina enemmän oikeassa kuin vähemmistö, vaikka vähemmistö saattaisikin olla objektiivisesti ottaen oikeassa.
MEDIA ONKIN LÖYTÄNYT ”punavihreästä hipsterikuplasta” vanhaa kommunistista etujoukkoajattelua ja vihreää besserwisseriyttä. Kannattaa muistaa myös Tuomas Enbusken aamutelkkarissa tekemä huomio: näyttelijät eivät aina suinkaan ole yhtä fiksuja kuin nerokkaiden näytelmäkirjailijoiden kirjoittamat vuorosanat.
Hannu Lehtilä
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 6/2015
