Uutisanalyysi: Politiikan äijäbuumi
Politiikassa mylläävä megatrendi on sysännyt naiset syrjään kaikkialla Euroopassa. Saksan Angela Merkel on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Suomessa syrjäytettyjen naisjohtajien lista on pitkä; viimeisimpinä Mari Kiviniemi, kesk., 2012 ja Jutta Urpilainen, sd. 2014.
Nykyisistä puoluejohtajista ainoa nainen, kristillisten Päivi Räsänenkin säilytti paikkansa vain oman äänensä turvin. Kristillisdemokraattien hallitus äänesti puoluekokouksen aikaistamisesta tasatuloksen, jolloin puheenjohtaja Räsäsen ääni ratkaisi ja hanke kaatui.
SYITÄ NAISJOHTAJIEN syrjäyttämiseen on haettu vaikeasta taloudellista tilanteesta. Että kovan kriisin ratkaisuun tarvitaan miehiä. Yhdet puhuvat äijäenergiasta, toiset silottelevat tasa-arvotilannetta puhumalla äijäfeminismistä.
Politiikan ylätasolla – ja myös firmoissa – kehitys on kuitenkin kiistatonta; jopa EU-komissioon on vaikea löytää edes kohtuullinen määrä naisia, kun jäsenmaat tuputtavat sinne vaan miehiään komissaareiksi.
Elina Grundström nosti kolumnissaan (HS 2.9.2014) kissan pöydälle; myös hallituksen elvytyspolitiikkaa tehdään miehiä varten. Naisvaltaisia kunnallisia aloja leikataan ja rahat pannaan perinteisiin miesten töihin, kuten talojen ja teiden rakentamiseen. Grundström puhuu 1930-luvun laman lapiotöistä. Valtiovarainministeri Antti Rinteelle, sd., hän lähettää terveisiä: ”Häneltä on vain unohtunut, että maailma on muuttunut: 2000-luvulla lapiotyöt eivät enää ole järkevää elvytystä. Eikä mies ole perheen ainoa elättäjä.”
KOKOOMUKSEN puoluesihteeri Taru Tujunenkin jättää poliittisen johtamisen. Tosin hän teki sen toisinpäin; häntä ei lähdetetty, vaan hän lähti ja hänen peräänsä itketään. Taitavaa ja määrätietoista puoluesihteeriä tulee varmaan tiukassa vaalitaistelussa monesti ikävä.
No, ei hän kauas lähtenyt, vaan ex-kokoomusmepin Kirsi Pihan omistaman strategisen viestintätoimiston, Ellun Kanojen, toimitusjohtajaksi. Ellun Kanat on tehnyt kokoomuksen vaalikampanjoita ja -mainontaa koko Tujusen kauden ajan. – Ei tarvitse kauas kilauttaa, jos apua tarvitaan. Joku voisi puhua nykytermein ulkoistamisesta.
Jos Tujusen asiat ovat hyvässä myötätuulessa, ei samaa voi sanoa Laura Rädystä, kok. Lääkäriaikojen verokikkailu ja ennen kaikkea epätarkat köyhyyspuheet tiputtivat uuden sosiaali- ja terveysministerin pisteet Iltalehden gallupissa lukemiin 5+. Eikä tilannetta ollenkaan paranna apulaiskaupunginjohtajan viran ja eduskuntapaikan vaihtohanke puoluetoverin ja perheystävän Lasse Männistön, kok., kanssa.
Vaikka Männistö julkisuuden ja myös puolueen sisällä kasvaneen paineen edessä joutuikin perumaan apulaiskaupunginjohtajan sijaisuuden ja samalla eroanomuksensa eduskunnasta, jätti ”tuolileikki” pitkän kolhun molempiin nuoriin poliitikkoihin.
SAULI NIINISTÖ HAIKAILI aikoinaan presidentille eräänlaista unilukkarin asemaa. No, nyt hän on presidentti, mutta unilukkarin virkaa tekeekin ex-valtiosihteeri Raimo Sailas. Ilta-Sanomissa hän roimii hallituksen budjettiesitystä pelkäksi näpertelyksi, jolla ei yhtäkään perusongelmaamme ratkaista. Viimeisintä keksintöä – sosiaali- ja terveyspalvelujen budjettikehystä – hän pitää kuolleena syntyneenä ajatuksena. Kuntien pitää täyttää lakisääteiset velvoitteensa, ei niitä millään menokatolla voi rajoittaa, lyttää Sailas. Tällä uudella kikalla yritetään paikata pahoin epäonnistunut hanke karsia kuntien tehtäviä ja menoja 1 miljardilla eurolla. Sailas on paitsi unilukkari, myös tinkimätön todenpuhuja.
MONI POLITIIKAN TARKKAILIJA sanookin, että nyt on opposition paikka. Hallituksella on edessään vain vaikeita asioita, joilla ei äänestäjän sieluja voiteta. Viimeisin kannatusgallup (Yle 1.9.2014) vei jo keskustan niukasti kokoomuksen ohi ja Iltalehden puoluejohtajagallup nosti Juha Sipilän, kesk., Alexander Stubbin, kok., rinnalle.
Näiden S-miesten kilpailusta tulee jännittävä. Tv-kuvissa molemmat näyttävät trimmikuntoisilta. Teräsmiehen paidan eturinnassa on iso S-kirjain. Kummallekohan se kuuluu!
