Uutisanalyysi: Vaikeata on, mutta ei mahdotonta
Suomen ongelma on, että vanhalla aparaatilla pitäisi ratkaista nykyisen digiajan ongelmia.
Mediassa on aika yleisesti tunnustettu kolmikannan – työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä hallituksen – merkitys vakaan yhteiskuntakehityksen takaajana. Eläkesopu saatiin aikaiseksi vuosien vääntämisellä, mutta nyt, kun ollaan jo kalkkiviivoilla talouden korjaamisessa, tuntuu rohkeus puuttuvan.
Tilannekuvan kaikki tunnustavat oikeaksi, mutta työkaluihin ei uskalleta tarttua. Jos ei muuta keksitä, niin pannaan media kysymään, onko hallituksella työmarkkinaosaamista?
KYSYMYS TUNTUU jonkin verran turhalta, kun lukee STTK:n entisen puheenjohtajan Mikko Mäenpään artikkelin ”Työn muutos haastaa työmarkkinat” (HS 21.9.2015). Nykyisin Sitran vanhempana neuvonantajana toimiva Mäenpää tekee yksinkertaisen havainnon: ”Työelämän uudistustarpeet tulevat neuvottelupöydän ulkopuolelta”. Lainataan vielä yksi lause: ”Globalisaatiosta ja digitalisaatiosta kumpuava rakennemuutos edellyttää yrityksissä joustavia ja nopeita ratkaisuja, joten työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmä ja työehdot tarvitsevat uudistamista.”
Hallitseville korporaatioille – järjestöille ja liitoille – tämän tunnustaminen on tietysti vaikeaa. Mutta kun huomio tulee tavallaan järjestelmän sisältä, luulisi tämän olevan helpommin nieltävissä.
Asia on tärkeä, ja kysyä voi, olisiko Mikko Mäenpäästä työmarkkinajärjestelmän Lauri Tarastiksi!
Juristi Tarasti ratkaisi ”yhden miehen työryhmillään” niin urheilun eheyttämisen kuin maaseudun jätevesisotkutkin, ja kaikkea siltä väliltä. Mäenpää on myös juristi. Eikä hänen demaritaustansa olisi varmaankaan mikään mörkö palkansaajapuolelle.
TÄHÄN HÄTÄÄN ei työmarkkinauudistus tietystikään ehdi. Nyt mennään pääministeri Juha Sipilän, kesk., askelmerkkien mukaan. Sipilän käsi on edelleen valmis sopimiseen eikä hänen profiiliinsa näköjään kuulu tehdä poliittisia arvovaltakysymyksiä – mikä on aika harvinaista yleensä herkkähipiäisten poliitikkojen ja työmarkkinajohtajien keskuudessa. Tämä kannattaa myös poliittisten vastustajien panna merkille.
Mauno Koivisto sanoi pääministeriaikanaan, ettei kannata provosoitua, kun provosoidaan. Ja edesmennyt valtioneuvos Johannes Virolainen itseironialla maustettuna, ettei kannata panna arvovaltaa peliin, varsinkaan jos sitä ei ole.
EDUSKUNTATYÖTÄ TUNTEVAT tietävät, että hallitus voi koska tahansa vetää antamansa lakiesitykset eduskunnasta pois. Missään tapauksessa tänään annettu lakiesitys ei valmistu eduskunnasta ylihuomenna. Vuosi siinä menee helposti, vaikeissa tapauksissa vähintään tuplasti.
EVAn johtajalta Matti Apuselta kysyttiin Kauppalehdessä 21.9.2015, miten SAK:n ja EK:n kaltaisten korporaatioiden rooli muuttuu, jos työmarkkinaratkaisut jäävät historiaan?
Apunen vastasi: Se on hyvä kysymys. Suomalaisten työnantajien ja yrittäjien mukaan työmarkkinoiden jäykkyydet ovat suurin kilpailukyvyn este. Kun ongelmaa ratkaistaan, pitää lähteä jäykkyyksien purkamisesta ja etsiä ratkaisuja, joilla päästään arvovaltaumpikujista, joihin nykyään usein päädytään. Keskusjärjestöjen pitää päättää, ovatko ne osa ratkaisua vai ongelmaa.
TYÖELÄMÄN KORPORAATIOT ovat nyt toden edessä: jos ratkaisuesitys syntyy, niiden olemassaolon oikeutus pysyy ja ne voivat jälleen kerran osoittaa merkityksensä suomalaisessa konsensusyhteiskunnassa.
Jos ei, ne ovat osa ongelmaa, joka muiden tulee ratkaista. Demokraattisessa maassa se voidaan tehdä vain parlamentaarisesti.
Edessä on mielenkiintoinen syksy sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä!
Hannu Lehtilä
Uutisanalyysi on julkaistu Kuntalehdessä 10/2015
