Vaalijoukkueet valittu – edessä raivokas taistelu

Alexander Stubbin, kok., ykköshallitusta on arvioitu
kahdesta näkökulmasta, vaikka se on koottu vain yhtä päämäärää varten. On
käsitelty asiantuntijavoimin edessä olevia haasteita ja hallituksen niiden ratkaisemiseksi
kokoamaa ohjelmaa. Samalla on muistutettu Jyrki
Kataisen, kok., hallituksen epämiellyttävästä perinnöstä; muun muassa
rakennepaketista, jossa pitäisi lopulta päästä sanoista tekoihin. Tätä painotti
presidentti Sauli Niinistökin
toistamalla, että paljot puheet ja paljot päätökset pitäisi lopultakin viedä
toteutukseen. ”Näyttäkää meille!”, parahti Niinistö.

Tällaista
rohkeutta tietysti toivoisi. Stubb puhuikin jossain vaiheessa
”toteuttajahallituksesta”, mutta heti sen jälkeen termistö vaihtui ja puhuttiin
jo rehellisesti ”loistavasta vaalijoukkueesta”. Vaaleihin on aikaa enää kymmenen
kuukautta ja se sanelee politiikan muodon ja sisällön. Ennen puhuttiin
rehellisesti vaalibudjeteista. Niin nytkin politiikkaa pitää lukea. Tätä
oppositiojohtajat Juha Sipilä,
kesk., ja Timo Soini, ps., eduskuntakeskustelussa
harrastivatkin.

VAIKKA SOTE-PAKETISSA parlamentaarinen työryhmä pääsi
ratkaisevasti eteenpäin, hallitukselle kyllä riittää töitä kuntauudistuksessa,
normitalkoissa jne. Sitä paitsi sotessakin käytännön työ on vielä tekemättä.

Stubbilla on
haastava kaksoisrooli; pääministeriys tulisi hoitaa kutakuinkin kunnialla ja
samalla puoluejohtajana pedata vaalit niin, että vuoden päästä vallassa olisi
Stubbin kakkoshallitus. Tätä tavoitetta silmällä pitäen Stubb onnistui ministerivalinnoissaan
ilmeisesti demarien Antti Rinnettä
paremmin. Rinne ei yllättänyt uusilla valinnoilla, vaan pani painoa
ohjelmapuolelle. Syksy näyttää, nousevatko kannatuslukemat sillä!

STUBB ON MUUTENKIN vaikeasti voitettavissa. Hän on sosiaalisesti
erittäin taitava, somessa omaa luokkaansa, Euroopassa kuin kotonaan ja omaa
lisäksi häikäisevät stand up -koomikon kyvyt. Googlatkaapa Stubb ja Putous,
niin näette! Hänen Akilleen kantapäänsä on kokemattomuus kotimaan politiikassa.
Se ”käärmeenkeitto” on hänellä vielä syömättä, ja varmaan muiden puolueiden
”likaisten temppujen osastot” tekevät jo töitä Stubbin kampittamiseksi.   

Uusia
kokoomusministereitä tuli peräti kolme. Valinta osoittaa hyvää pelisilmää niin
alueellisesti, kuin puolueen yhtenäisyyden ja sukupuolen suhteen. Lenita Toivakka tulee Savosta, Petteri Orpo  Varsinais-Suomesta ja Laura Räty Helsingistä. Uudessa ministeriryhmässä on niin Stubbin
kuin Jan Vapaavuoren kannattajaa. Joukkueen kokoamisessa näkyy puoluesihteeri
Taru Tujusen taitava kädenjälki.
Lisäksi Paula Risikko ”pesi”
kasvonsa uusiksi ryhtymällä liikenne- ja kuntaministeriksi.

KUNTAKENTÄN KANNALTA tärkeitä uusia ministereitä ovat
pääministerin lisäksi Antti Rinne, Paula Risikko, Laura Räty ja miksei myös
Petteri Orpo. Rinteen peukalon alla ovat valtion rahat, Risikko päättää kunta-
ja tieasioista, Räty laajasta sosiaali- ja terveysalasta sekä Orpo maa- ja
metsätaloudesta.

Uutta
”katu-uskottavuutta” kokoomuksen ministeriryhmään tuo Laura Räty. Hän on
lääkäri ja sote-alan ammattilainen, siviilissä Helsingin
apulaiskaupunginjohtaja. Nyt hänen vastuullaan on paitsi suuri ministeriö, myös
kokoomuksen sote-politiikka. Hänessä siis yhdistyy ammattiosaaminen ja
poliitikko. Väistämättä tulee mieleen HUSin toimitusjohtaja Aki Linden, joka lääkärinä ja
väsymättömänä entisenä demaripoliitikkona sai vaikean asiantuntijayhteisön
toimimaan. 

Joukkueet on siis ajettu vaaliasemiin. Vaalikentillä tulee
vipinää riittämään. Ja jos talouden iso kuva pysyy yhtä apeana, voittoja haetaan
yhä pienemmistä asioista. Suomen virallinen talousoppi, ”ensi vuonna nousu
alkaa”, ei enää vedä.

Mukavaa
kesää!

P.S. Hallituksessa
saattaa vaihtua vielä yksi ministeri. Päivi
Räsänen kamppailee puheenjohtajan ja ministerin paikastaan kristillisdemokraattisessa
puolueessa. Palatsivallankumouksessa Sari
Essayahin kannattajat kampeavat
Räsästä ulos ylimääräisen puoluekokouksen avulla. Jos Räsänenkin menee
vaihtoon, on vihreiden Ville Niinistö
ainoa Kataisen hallituksen alkuperäisjäsen. – O tempora, o mores, huudahti Cicero kaksituhatta vuotta sitten!
Politiikasta voi edelleenkin sanoa: Oi aikoja, oi tapoja.

Hannu Lehtilä