Asiantuntijoilta: Valtion asuntopolitiikka herättää tyytymättömyyttä kaikenlaisissa kunnissa
Kaupunkitutkimus TA:n toimitusjohtaja Maija Urponen sekä Alusta Consultingin senior advisor Heli Kotilainen kirjoittavat, että valtion tuotantotuen puute hankaloittaa vuokra-asuntokysyntään vastaamista. Kuva Pixabay
Kuntakysely ”Elinvoimaa asumisesta” toteutettiin elokuussa 2024 yhteistyössä Kuntaliiton, Kaupunkitutkimus TA:n ja Alusta Consultingin kanssa ja siihen saatiin vastaukset 72 eri puolilta Suomea.
Vastauksia saatiin kaiken kokoisista kunnista, mutta kaupunkimaiset ja taajaan asutut kunnat olivat vastaajien joukossa lievästi yliedustettuina.
Kyselyn perusteella näyttää varsin selvältä, että elinkeinorakenteen muutokset tuovat kuntiin uudenlaista asuntokysyntää. Tätä mieltä oli peräti neljä viidestä kyselyn vastaajasta.
Monet vihreän siirtymän investoinnit vaativat jo rakentamisvaiheessa verrattain paljon työvoimaa paikan päälle.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Rakentamisvaiheen työntekijöiden asumistarpeet ovat väliaikaisia, mutta toiminnan käynnistyminen lisää myös pysyvän työvoiman kysyntää. Liki kolmannes vastaajista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että sopivien asuntojen puute on este alueen yritysten työvoiman saannille.
Työvoimalähtöinen asumisen kysyntä kohdistuu uudehkoon, laadukkaaseen, hyväkuntoiseen ja palveluiden lähellä sijaitsevaan tarjontaan. Juuri tästä tarjonnasta kunnissa näyttää kyselyn perusteella olevan pulaa.
Asuntokanta on osin vanhentunutta, eikä hallintamuotojen tai talotyyppien jakauman puolesta kaikilta osin vastaa kysyntää. Silti viesti on, että asuntoja ei ylipäätään ole erityisen paljon tyhjänä.
Kuitenkin vain vajaa neljännes on edes jossain määrin samaa mieltä siitä, että heidän kunnassaan uusia asuntoja rakennetaan riittävästi.
Kyselyn perusteella näyttää myös siltä, että kuntien mahdollisuudet vaikuttaa asuntotuotantoon etenkin kasvukeskusten ulkopuolella ovat tällä hetkellä varsin rajalliset.
Vaikka kaavavarantoa ja tonttitarjontaa on, myös kuntien paraatipaikoilta, hankkeet eivät käynnisty.
Varsinkin laadukkaista ja hyväkuntoisista vuokra-asunnoista on pulaa niin kaupungeissa kuin maaseudulla.
Kunnan oma vuokrataloyhtiö nähdään tärkeänä toimijana (liki yhdeksän kymmenestä on tätä mieltä), mutta kaksi kolmesta vastaa, ettei yhtiöllä ole riittäviä resursseja uudisrakentamiseen.
Jos yksityistä rahaa on liikkeellä, tilanne voi olla se, että sijoittajien kiinnostus kohdistuu matkailukeskuksiin, mutta kunnan keskustaajamiin ei riitä rahoitusta rakentaa pysyväisluontoista asumista vahvistuvan matkailuelinkeinon työntekijöille.
Kyselyn avovastauksissa toistuu huoli siitä, että kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöjä vastaan on yhä vaikeampi saada markkinaehtoista lainaa samaan aikaan, kun myös valtion tuotantotuki kohdennetaan entistä vahvemmin kasvukeskuksiin.
Valtion asuntopolitiikka saakin kyselyn vastaajilta varsin ankaran tuomion. Kolme neljästä vastaajasta on vähintään jokseenkin eri mieltä siitä, että valtion asuntopolitiikka tukee asumisen kehittämistä kunnassa.
Valtion asuntopolitiikka herättää tyytymättömyyttä kaikenlaisissa kunnissa mutta eniten maaseudulla.
Asuntopolitiikkaa toivottaisiin tehtävän pitkäjänteisesti, koska nopeat muutokset lisäävät epävarmuutta.
Valtion tuotantotuen puute hankaloittaa vuokra-asuntokysyntään vastaamista. Lyhytvuokrausta koskevan lainsäädännön puutteet heijastuvat paikoin koko kunnan asuntopolitiikkaan erityisesti kunnissa, joissa matkailulla on suuri merkitys.
Vihreän siirtymän investoinneista odotetaan pelastusrengasta Suomen talouden pitkään jatkuneeseen matalasuhdanteeseen.
Osa vihreän siirtymän investoinneista on toimintaa, joka edellyttää suurta pinta-alaa ja varoetäisyyksiä. Osa taas voisi hyötyä jo olemassa olevista teollisuusalueista, jotka eivät enää vastaa siellä aiemmin sijainneiden toimintojen tarpeisiin. Molempia löytyy kasvukeskusten ulkopuolelta.
Toteutuakseen investoinnit kuitenkin tarvitsevat osaavia työntekijöitä – ja työntekijät asuntoja.
Kun valtio vetäytyy asuntopolitiikassa taka-alalle, kuntien suhteellinen painoarvo asumisen kehittämisessä kasvaa.
Elinvoimapoliittinen asumisen kehittäminen tarvitsee strategisia työvälineitä ja tiiviimpää yhteistyötä asunto- ja elinvoimapolitiikan välillä. Kuntien resurssit on kyettävä suuntaamaan mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti.
Tarvitaan strategista ajattelua ja konkreettisia toimia asumisen kehittämiseen.
Kyselyn avovastauksista poimittua
Kunnat vastasivat kysymykseen, mitkä ovat kunnassanne tällä hetkellä asumisen kehittämisen suurimmat haasteet?
- ”Valtion asuntopolitiikalla tulisi olla työkaluja myös kasvukeskusten ulkopuolella.”
- ”Pieniä asuntoja tarvittaisiin enemmän teollisuuden työvoiman tarpeisiin.”
- ”Kuntaan tarvittaisiin uusia rivitaloja. Kunnan resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Valtio ei tue enää rakentamista syrjäseuduilla ja yksityisiä sijoittajia on vaikea saada.”
- ”Rakentamisen rahoitus ja rakennuttajat pullonkaulana”
- ”Uustuotannon puute. Väkimäärä kasvaa ja asuntoja ei ole. Kukaan ei rakenna tällä hetkellä. Yksityinen ei rakenna tällä hetkellä.”
- ”Kuntamme sijaitsee kehyskaupunkien ulkopuolella, jolloin rakentaminen tänne on yhtä kallista tai jopa kalliimpaa kuin kaupunkeihin. Asunnoista saatava vuokratuotto on sitä vastoin alhaisempi kuin kaupungeissa, joten emme pysty houkuttelemaan alueelle kovan rahan rakennuttajia. Ja ARA-rahoituksen saamisen haasteet vaikuttavat myös meihin.”
Maija Urponen
toimitusjohtaja, Kaupunkitutkimus TA Oy
Heli Kotilainen
senior advisor, Alusta Consulting Oy
