Kunta- ja palvelurakennetta uudistetaan nyt kolmatta hallituskautta peräkkäin. Nykyhallituksen linjausten seurauksena niin potilaat kuin henkilöstökin pakenevat lopullisesti yksityiselle sektorille.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi uudistaa. Tämä näyttää olevan ainoa asia, josta ollaan yksimielisiä.

Kaikki muu on epäselvää. Kunnissa ja sairaanhoitopiireissä vallitsee suuri hämmennys.

Kuntarakennetta ja peruspalveluita yritetään remontoida nyt kolmatta hallituskautta peräkkäin. Vaihtuva hallituspohja ei näytä tuovan selkeyttä tavoitteisiin. Kunnissa pelataan aikaa ja tehdään näennäisuudistuksia sekä väliaikaisia hallintorakenteita hallituksen vaatimusten toteuttamiseksi.

Jo Paras-puitelaissa vuonna 2005 mainittiin, että perusterveydenhuollon järjestämiseen tarvitaan “vähintään noin 20 000 hengen” väestöpohja. Sitäkään ei ole saavutettu. Kun virkamiehet yrittivät koota puitelain mukaisia väestöpohjia, ministeri toisensa jälkeen kävi maakunnissa vesittämässä heidän työtään.

Yksi ongelma päätöksenteossa samoin kuin julkisessa keskustelussa on järjestämis- tai rahoitusvastuun ja tuotannon sekoittaminen. Kun ehdotetaan isompaa väestöpohjaa kantamaan vastuuta kalliiden, satunnaisten ja erityisosaamista vaativien palveluiden organisoinnista, keskustelu muuttuu heti väittelyksi palveluverkosta, sairaaloiden sijainnista ja terveysasemien osoitteista.

Terveydenhuoltolain ulkopuolelle rajattiin kaikki palveluiden rahoitukseen liittyvät asiat. Nyt rahoitus jätettiin pois myös sote-järjestämislakityöryhmän toimeksiannosta. Kelaan, työterveyshuoltoon ja opiskelijaterveydenhuoltoon (YTHS) ei saa koskea.

Kehysriihen tiedotteessa puhutaan edelleen peruspalveluiden ja erikoissairaanhoidon integraatiosta. Todellisuudessa hallituksen linjaus mahdollistaa pikkukunnat, joilla ei ole lainkaan sote-järjestämisvastuuta, sekä keskikokoiset kunnat, joilla on jonkinlaista vastuuta peruspalveluista ja perustason erikoissairaanhoidosta.

Näiden lisäksi tulisi yli 50 000 asukkaan sote-alueita, päivystävät keskussairaalat sekä viisi sote-erityisvastuualuetta.

Poliittinen ohjaus voimistui vielä selvityshenkilöraportin puhtaaksikirjoitusvaiheessa. Uutena ideana tuotiin pöytään terveyskeskusten jakaminen kahdelle kuntatasolle: ehkäisevä työ pikkukuntiin ja sairaanhoito sote-alueille, jotka kuitenkin jäävät liian pieniksi kattavan erikoissairaanhoidon järjestämiseen.

Lopputuloksena tämän hallituskauden palvelurakenneuudistuksesta peruspalveluiden järjestämisvastuu pilkotaan 20 000–50 000 asukkaan kunnille ja muodostetaan vähintään 50 000 asukkaan sote-alueita, jotka ovat liian pieniä erikoissairaanhoidon järjestämiseen mutta joiden peruspalveluista osa on siirretty pienemmille kunnille.

Lisäksi tarvitaan keskussairaalatasoiset päivystyssairaalat, joihin 50 000 asukkaan väestöpohja ei riitä ja jotka eivät saa olla sairaanhoitopiirejä. Lopuksi tulevat erityisvastuualueet ja yliopistosairaalataso, joka koordinoi kuntien peruspalveluita. Kirsikkana kakussa ministeriö ohjaisi järjestelmää nykyistä tiukemmin.

Tämäkö on hallituksen mainostama kaksitasoinen järjestelmä? Tämäkö on hallinnon keventämistä ja peruspalveluiden vahvistamista?

Näillä linjauksilla terveyskeskuksista ei ole paljonkaan jäljellä. Aktiiviväestö hankkii peruspalvelunsa työterveyshuollosta ja yksityisvastaanotoilta, yksityiset vakuutukset yleistyvät, ja henkilöstön siirtyminen yksityiselle sektorille kiihtyy.

Selvityshenkilöiden ehdotuksella pyyhittiin pöytää ja vähän lattioitakin ennen kuin kopiot olivat jäähtyneet.

Poliitikkojen rohkeuden puute näkyy siinä, että päätösten sijaan tehdään “linjauksia”. Sanotaan, että kyseessä on “mahdollistava malli”. Tämä tarkoittaa, että epämääräiset linjaukset voidaan tulkita jokaisen puolueen ja ministerin kotikunnan eduksi.

Mihin tarvitaan sosiaali- ja terveysministeriön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoita tai kentän kuulemista, jos poliittinen viisaus – oikeammin rohkeuden puute – kävelee kaiken yli?

Kati Myllymäki

Kirjoittaja on Kouvolan terveysjohtaja. Hän toimi Husin sote-selvittäjänä ja on sote-järjestämislakityöryhmän jäsen.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla torstaina 11.4.2013.

Avatar
Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*