Jani Halme.

Kävin viime viikolla pienen tauon jälkeen Jyväskylässä ja muistin jälleen, miksi se on vuodesta toiseen suosikkikaupunkini. Siellä on tiivis keskusta, jossa voi kävellen kokea hauskoja asioita. Kävin museossa ja illallisella. Ostin kengät tavallisesta ketjuliikkeestä ja juopottelin yläkaupungin epätavallisessa kulttuurikuppilassa.

Jyväskylässä on onnistuttu siinä, mitä laajalti pidetään menestyvän taajaman merkkinä. Siellä on tiivis ja elävä keskusta. Sehän ei ole kovinkaan iso, itse asiassa kaupungin kokoon nähden jopa pieni. Mutta silti elämää riittää vajaan kymmenen korttelin matkalle. Ainakin silloin kun opiskelijat ovat kaupungissa.

Keskustelu kaupunkikeskustojen sykkeen puutteesta käy juuri nyt hyvin kuumana. Valtalehti Helsingin Sanomat on kirjoittanut aiheesta niin paljon, että he ovat onnistuneet juurruttamaan suomen kieleen uusvanhan termin. Syitä keskustojen näivettymiseen haetaan verkkokaupasta ja koronasta, mutta yleensä uusista kauppakeskuksista.

Helsingin lisäksi otsikoissa on viime aikoina ollut etenkin Seinäjoki. Lakeuksien pääkaupungin liiketiloista on Yleisradion mukaan tyhjillään lähes joka viides. Ennen keskustan ulkopuolelle rakennettua Ideaparkkia tilanne oli tyystin toinen. Seuraava valtuusto pääse vaikuttamaan siihen, saako Ideaparkin alue laajentua entisestään.

Keskustojen hiljeneminen on aivan varmasti isolta osin uusien kauppakeskusten aiheuttamaa. Mutta mitään syntiä ne eivät ole tehneet. Ne nyt vaan vastaavat monien ihmisten arkisiin tarpeisiin paremmin kuin perinteiset kauppakeskittymät. Ei kaikki niistä pidä, mutta todella moni tykkää. Ja onhan niissä asioiminen nyt varsin mukavaa. Jos omistaa auton, eikä kaupunkiympäristön yksityistäminen tai kiinteistöomaisuuden keskittyminen haittaa.


Onko kaupunkikeskustojen eläväisenä pitäminen mikään itseisarvo?  Ei tietenkään ole. Siitä kuntalaiset saavat päättää ihan itse. Sen vallan se kaavoitusmonopoli tuo. Kuntalaiset itse päättävät – lain puitteissa – mitä saa rakentaa ja minne.

Jos kuntalaiset haluavat siirtää keskustan uuteen paikkaan peltikaton alle, niin kuntalaisilla on siihen täysi oikeus. Jos kuntalaiset vastaavasti kokevat, ettei vanhaa keskustaa halua autioittaa, niin silloin ei passaa kaavoittaa liian isoa kauppakeskusta pienen kaupungin kylkeen. Päätöksenteon tueksi kaupunkilaisilla ja paikallisella lehdistöllä tulee olla nähtävinään kansantajuiset skenaariot eri vaihtoehtojen todennäköisimmistä lopputuloksista.

Moni varmasti toivoo, että kotikaupungissa onnistuttaisiin yhdistämään elämyksellinen keskusta ja ketjuliikkeitä houkuttelevat kauppakeskukset. Se vaatii reippaita otteita, sillä autoilevan kansan saaminen hakemaan jalan ruokaa ruokakaupasta ei onnistu kuin pakottamalla. Tai mahdollistamalla se myös keskustassa.

Hyvinkäällä oltiin valmiita purkamaan jopa kaupungintalo, jotta varsin kookas kauppakeskus saatiin mahtumaan nimenomaan kaupungin keskustaan. Samanlainen tilanne on jatkuvien kehujen kohteena paistattelevalla Tampereella. Myös Oulussa on onnistuttu.

Päättäjillä riittää pohdittavaa sijainnin lisäksi kauppakeskusten kokoluokassa. Tähän asti Suomessa on ollut kova himo megalomaniaan. Mitä suurempaa sen parempaa. Suomessa onkin maailman eniten pohjoismaiden suurimpia kauppakeskuksia.

Mitä jos rakennettaisiin pienempiä kauppakeskuksia lähemmäksi vanhoja keskustoja?

Jani Halme

Jani Halme on Parikkalassa ja Helsingin Käpylässä asua luennoitsija ja luova johtaja.

Jani Halmeen kuva: Soila Puurtinen