Järjen käyttö sallittua

Mikä on Suomen taloudellinen itsenäisyys? Tästä on syytä avata keskustelua. Selvitystilassa oleva valtio ei ole itsenäinen, vaan joutuu muiden eurooppalaisten valtioiden holhoukseen niin kuin esimerkiksi Kreikka.

Suomi selvisi 90-luvun alun syvästä lamasta omin voimin ottamalla lisää velkaa 60 miljardia euroa. Silloin tehdyille toimenpiteille on annettava suuri arvo. On ymmärrettävä että selviäminen oli mahdollista vain siksi, että velanoton ohella edistettiin yritystoimintaa. Talous nousi lisääntyneen työn tekemisen kautta.

Tänään tuntuu siltä, että Suomessa käytävässä talouskeskustelussa ei ole ajatus mukana. Vastuullinen pohdinta on kadonnut. Keskustelun avaukset ja toimenpiteet ovat kuin sohaisuja ampiaispesään. Onko tavoitteena panna Suomi sekaisin? Tosin sitähän se jo osin on.

Vastuullinen keskustelu pitää mielestäni ottaa mukaan puheenvuoroihin, joissa pohditaan Suomen talouden tulevaisuutta.

Kuntapuolella valtiovalta suoltaa selvitysmiehiä kentälle asian jos toisen osalta kuin entisessä Neuvostoliitossa konsanaan. Tehtävänään heillä on muodostaa suurempia kokonaisuuksia. Kunnille lähetellään vastauspyyntöjä asioista, joista ei ole edes valtioneuvosto päässyt yhteisymmärrykseen keskenään.

Totuus ja ongelma on kuitenkin se, että kunnille on annettu lisätehtäviä, jotka maksavat paljon. Raha ja talous eivät ole seuranneet mukana, vaan päinvastoin valtionosuuksia on leikattu. Aluehallintoviranomaiset seuraavat kuntien lakisääteisten tehtävien hoitoa ja antavat nootteja siitä, että tehtäviä ei ole hoidettu lain vaatimalla tavalla. Koska aluehallintoviranomaiset antavat nootteja valtioneuvostolle siitä, että lisätehtävien hoitoon ei ole annettu varoja päätösten mukana?

On selvää, että suuruuden ekonomia ei pelasta palvelujärjestelmäämme. Ongelmia se tuo, kuten on tullut esille ensihoidon uudistuksessa, joka tuli voimaan terveydenhoitolain kautta. Yksityinen ambulanssitoiminta sosialisoitiin ja kustannukset kolminkertaistuivat.

Kunnat on ajettu todella mahdottomaan tilanteeseen. Tilanteesta voidaan pelastua ainoastaan vähentämällä n. 600 tehtävää, jotka kunnille on annettu hoidettavaksi. Samalla on sallittava parhaiden käytäntöjen toteuttaminen, joilla voidaan hoitaa palvelutehtäviä aikaisempaa edullisemmin. Läheisyysperiaate on tärkeä apu ongelman ratkaisussa ja se, että sallitaan erilaisten käytäntöjen toteuttaminen. Tätä myös luovuudeksi sanotaan.

Voimassa oleva kuntalaki lähtee periaatteesta, että kunnat voivat hoitaa palvelutehtävänsä parhaaksi katsomallaan tavalla joko yksin, yhdessä muiden kuntien tai yksityisten kanssa.

Palkanalennukset ovat tuhoisia, kun ihmiset kamppailevat toimeentulon rajamailla. Keskustelua pitää käydä kustannusrakenteista, joiden vuoksi kulut ovat nousseet, ja uhkana olevasta inflaatiosta ja koronnousuista, jotka väijyvät jo lähitulevaisuudessa.

Palkkakustannusten osalta on syytä pohtia palkan sivukuluja, jotka ovat n. 70 prosenttia kokonaispalkasta. Niiden vaikutukset esim. pk-sektorille ovat suuret, koska pienten yritysten kokonaispalkan kustannus voi olla jopa 70 prosenttia liikevaihdosta. Suurteollisuudessa vastaava osuus pyritään pitämään alle 10 prosentissa. On muistettava, että  pieni ja keskisuuri yrittäjyys työllistää yli puolet suomalaisista ja sen rooli näyttää vain korostuvan.

On pystyttävä lisäksi keskustelemaan myös saavutetuista eduista, joita ei ole vara tulevaisuudessa maksaa.

Eläkeiän nostaminen on tärkeä asia, mutta siinäkin pitää olla järki mukana. Eläkeiän saavuttanut ihminen on kilpailukykyinen työmarkkinoilla, koska hänen eläkemaksunsa ovat jo maksetut ja kulut siltä osalta ovat halvemmat. Kyseenalaista on sellaisen ihmisen työuran pidentäminen, joka ei enää kerta kaikkiaan jaksa tehdä työtä. Enemmän pitää kiinnittää huomiota nuoriin eläkeläisiin ja heidän palauttamiseensa työelämään. Myös nuorten syrjäytymisen estämiseen kannattaa satsata, sitä työtähän me kunnissa koko ajan teemme.

Nämäkään toimenpiteet eivät riitä vaan on ymmärrettävä se, että olemme samassa tilanteessa kuin Ruotsi 60- ja 70-luvuilla. Tarvitsemme n. 200 000 uutta työntekijää. Heidän joukkoonsa pitää hyväksyä myös työperäistä maahanmuuttoa, muutoin meidän kansantuotteemme ei kasva ja hyvinvointimme on uhattuna.

Mielestäni on vastuutonta antaa kansalle kuva, että lisää hyvinvointia ja oikeuksia on yhä jaettavissa. Päinvastoin, vastuullista on kertoa totuus, että Suomi ottaa tänäkin vuonna lisää velkaa 10 miljardia euroa. Tämäkin uusi velka on tulevaisuudessa maksettava pois.

Oikeuksien sijasta kansalaisten on vaadittava vastuun kantamista tulevaisuudesta. Kantamalla vastuuta kansantuotteen kasvusta voidaan säilyttää nykyisiä oikeuksia. Tämä tarkoittaa lisää yrityksiä, investointeja, työtä ja kilpailukykyä.

Mielestäni tulevaisuus vaikuttaa olevan laajemminkin sen suuntainen, että on pakko omaksua läheisyyden periaatteen arvo, jossa hyvinvointi tuotetaan mieluummin lähellä kuin kaukana. Tässä muutoksessa lähidemokratia nousee arvoon arvaamattomaan.

Markku Koski, Sievin kunnanjohtaja