Kunnallisessa infrastruktuurissa muhii aikapommi
Kuntien tekniset perusrakenteet on pidettävä kunnossa. Homekoulut, katu- ja johtoverkostot, asfalttirepeämät ja rapistuvat sillat on korjattava ennen kuin niistä tulee terveys- ja turvallisuusuhkia kuntalaisille tai ongelmia elinkeinoelämälle ja koko yhteiskunnalle. Onpa kyseessä kaukolämpöputki, vesijohto tai jätevesiviemäri, niiden rikkoutuminen on tuhoisaa mihin vuoden tai vuorokauden aikaan tahansa, puhumattakaan vesijohtoverkostoon päässeistä bakteereista.
Maanalaiset johtoverkostot joka puolella Suomea alkavat iältään olla jo tiensä päässä. Meillä muhii maanalainen ”pommi”. Lähiöt ja niitä yhdistävät kadut ja infraverkostot on rakennettu sotien jälkeen. Infrankaan rakenteet eivät kestä huoltamatta kymmeniä vuosia. Vaatii huolellista arviointia, missä järjestyksessä infrastruktuuria on korjattava. Nythän sitä korjataan sitä mukaa kuin putkistot rikkoutuvat. Ennakoiva huolto on aina halvinta. Korjaus- ja huoltotarvetta riittää näillä huoltomäärärahoilla vuosikymmeniksi eteenpäin. Jos riittää rahaa investointeihin, pitää rahaa varata kuntien käyttötaloudessa myös kunnossapitoon. Korjausvelka on huono perintö lapsillemme.
Maanalaista infraa huoltaa samanaikaisesti niin kunta kuin eri operaattorit aliurakoitsijoineen. Katujen toistuvat avaamiset aiheuttavat arvostelua kuntien suunnittelemattomuudesta, vaikka kyse on eri toimijoiden eriaikaisista ja yhteen sovittamattomista työmaista. Jos kunnan kaukolämpöputki hajoaa, on se korjattava välittömästi, vaikka kadun alle olisi juuri vedetty puhelinoperaattorin ”piuhat”.
Myös rakennuksissa on korjattavaa. 1980- ja 90-luvuilla rakentamisella oli usein niin kiire, että betonivalut eivät ehtineet kuivua, mistä osa homeongelmistakin johtuu. Ennen vanhaan rakennuksiin kuului luonnollinen eli painovoimainen ilmanvaihto. Kun niihin myöhemmin rakennettiin koneellinen ilmastointi ilman riittävää suunnittelua, oli homeongelmien perustekijät valmiina. Apulaisoikeusasiamies on todennut, että kunnan heikko taloudellinen tilanne ei vähennä kunnan vastuuta puuttua rakennusten homeongelmiin.
Kansantalouden mittakaavassa ongelmana on, että koko infrastruktuurin kokonaisarvoa ei ole kukaan vedenpitävästi laskenut. Nykyarviot liikkuvat vajaassa sadassa miljardissa eurossa.
Kunnallinen tekninen infrastruktuuri pitää säilyttää kunnallisena toimintana vähintään nykytasolla, jotta kunnat säilyttävät tietotaitonsa kehityksen edellyttämällä tasolla. Tulevaisuudessakin kuntien teknisen henkilöstön riittävä määrä ja osaamistaso pitävät yllä hyvää kustannustietoisuutta, laatua ja huoltovarmuutta.
Elinkeinoelämän tuottavuuden, sosiaali- ja terveydenhuollon, sivistyksen ja kansalaisten viihtyvyyden takaamiseksi kunnat tarvitsevat toimivan kunnallisteknisen perusrakenteen ja sen kunnossapidon. Suomen kuntien tulevaisuutta ei voida rakentaa ilman välttämättömyyspalveluja, kuten luotettavasti toimivaa ja edullista energian tuotantoa ja jakelua, vesi- ja jätehuoltoa, tietoliikennettä, kaavoitusta, rakentamista, liikenneverkostoa, rakennus- ja terveysvalvontaa, palo- ja pelastustointa sekä muuta infrastruktuuria.
Keijo Houhala
puheenjohtaja, KTK Tekniikan Asiantuntijat ry
Kari Tirronen
Viestintäpäällikkö, KTK Tekniikan Asiantuntijat ry
Maanalaiset johtoverkostot joka puolella Suomea alkavat iältään olla jo tiensä päässä. Meillä muhii maanalainen ”pommi”. Lähiöt ja niitä yhdistävät kadut ja infraverkostot on rakennettu sotien jälkeen. Infrankaan rakenteet eivät kestä huoltamatta kymmeniä vuosia. Vaatii huolellista arviointia, missä järjestyksessä infrastruktuuria on korjattava. Nythän sitä korjataan sitä mukaa kuin putkistot rikkoutuvat. Ennakoiva huolto on aina halvinta. Korjaus- ja huoltotarvetta riittää näillä huoltomäärärahoilla vuosikymmeniksi eteenpäin. Jos riittää rahaa investointeihin, pitää rahaa varata kuntien käyttötaloudessa myös kunnossapitoon. Korjausvelka on huono perintö lapsillemme.
Maanalaista infraa huoltaa samanaikaisesti niin kunta kuin eri operaattorit aliurakoitsijoineen. Katujen toistuvat avaamiset aiheuttavat arvostelua kuntien suunnittelemattomuudesta, vaikka kyse on eri toimijoiden eriaikaisista ja yhteen sovittamattomista työmaista. Jos kunnan kaukolämpöputki hajoaa, on se korjattava välittömästi, vaikka kadun alle olisi juuri vedetty puhelinoperaattorin ”piuhat”.
Myös rakennuksissa on korjattavaa. 1980- ja 90-luvuilla rakentamisella oli usein niin kiire, että betonivalut eivät ehtineet kuivua, mistä osa homeongelmistakin johtuu. Ennen vanhaan rakennuksiin kuului luonnollinen eli painovoimainen ilmanvaihto. Kun niihin myöhemmin rakennettiin koneellinen ilmastointi ilman riittävää suunnittelua, oli homeongelmien perustekijät valmiina. Apulaisoikeusasiamies on todennut, että kunnan heikko taloudellinen tilanne ei vähennä kunnan vastuuta puuttua rakennusten homeongelmiin.
Kansantalouden mittakaavassa ongelmana on, että koko infrastruktuurin kokonaisarvoa ei ole kukaan vedenpitävästi laskenut. Nykyarviot liikkuvat vajaassa sadassa miljardissa eurossa.
Kunnallinen tekninen infrastruktuuri pitää säilyttää kunnallisena toimintana vähintään nykytasolla, jotta kunnat säilyttävät tietotaitonsa kehityksen edellyttämällä tasolla. Tulevaisuudessakin kuntien teknisen henkilöstön riittävä määrä ja osaamistaso pitävät yllä hyvää kustannustietoisuutta, laatua ja huoltovarmuutta.
Elinkeinoelämän tuottavuuden, sosiaali- ja terveydenhuollon, sivistyksen ja kansalaisten viihtyvyyden takaamiseksi kunnat tarvitsevat toimivan kunnallisteknisen perusrakenteen ja sen kunnossapidon. Suomen kuntien tulevaisuutta ei voida rakentaa ilman välttämättömyyspalveluja, kuten luotettavasti toimivaa ja edullista energian tuotantoa ja jakelua, vesi- ja jätehuoltoa, tietoliikennettä, kaavoitusta, rakentamista, liikenneverkostoa, rakennus- ja terveysvalvontaa, palo- ja pelastustointa sekä muuta infrastruktuuria.
Keijo Houhala
puheenjohtaja, KTK Tekniikan Asiantuntijat ry
Kari Tirronen
Viestintäpäällikkö, KTK Tekniikan Asiantuntijat ry
