Pitkäaikaistyöttömien palveluvastuun tulisi olla kokonaan kunnilla. Näin voitaisiin luoda ehyempi sosiaalipoliittinen työvoimapolitiikka. Toiminnalla olisi selkeämmin yksi johtamisjärjestelmä, yksi rahapussi. Tämä helpottaisi nykyisten valtion rahoittamien työvoimapoliittisten toimien ja kunnan rahoittamien sosiaali- ja terveystoimien yhteensovittamista.

 
Pitkäaikaistyöttömän polku takaisin työelämään saattaa olla pitkä. Jos työllistyminen edellyttää työkyvyn parantamista, niin silloin pelkät työvoimahallinnon toimet ovat liian kapeat. Tarvitaan yksilöllistä otetta ja oikeaa asennetta. Kunnilla on paremmat edellytykset ohjata oikeiden toimenpiteiden kautta takaisin työelämään. Näin on toimittu menestyksellisesti Tanskassa.

 

Rahoitus ja vastuu pitäisi olla samoissa käsissä. Uudistus edellyttäisi isoa hallinnollista remonttia ja lainsäädäntötyötä mm. työvoiman palvelukeskusten toiminnan valtakunnallistamista ja lakisääteistämistä.

 

Rakennemuutos työmarkkinoilla on jatkuvaa. Sen purkamiseen tarvitaan pysyvät lainsäädännölliset ja rahoitusmekanismit.
  
Nykyiset välityömarkkinat ovat järjestövetoiset. Niiden ajatuksena ovat portaat, jotka kuntoutuksen, koulutuksen ja palkkatuetun työn kautta johtavat avoimille työmarkkinoille työllistymiseen.

  

Ne rakentuvat ajatuksellisesti räätälöityjen perättäisen toimien jatkumoon. Todellisuudessa toimet eivät aina ole räätälöityä työttömän ihmisen tarpeisiin, vaan tarjotaan sitä mitä tarjolla on ja mihin on rahoitusta.
 
Tarjolla on paljon samankaltaisia toimenpiteitä eivätkä työttömät ihmiset aina kykene mieltämään, millä toimenpiteellä he ovat. Pysyviä työpaikkoja on vähän ja usein työn ja muiden palveluiden välinen rajapinta on häilyvä.

  

Jos halutaan ymmärtää välityömarkkinat nimenomaan TYÖmarkkinoina, on hyväksyttävä, että koulutus ja kuntoutus eivät nykyisillä avoimien työmarkkinoiden odotusarvoilla ratkaise kaikkien ihmisten työllistymistä.
 
Tarvitaan uudenlaista julkisen sektorin vastuuta vaikeasti työllistyvän työvoiman osallisuuden pysyväksi lisäämiseksi ja työpanoksen hyödyntämiseksi. Kyse ei ole vain työn etsinnän ja välityksen tehostamisesta, vaan sopivien työpaikkojen luomisesta. Tässä työn uudelleen organisoimisella on suuri merkitys.
 
Kuntien tehtävien lisäämiseen pitää suhtautua pidättyväisesti. Jos uusia tehtäviä valtiolta kunnille siirretään, niin myös rahoitus pitää varmistaa. Sosiaalisen työllistämispolitiikan kohdalla tehtäväsiirto kunnille mahdollistaisi kokonaisvaltaisen ja sitä kautta tehokkaamman toiminnan.
 
Tarja Filatov, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan pj ( sd )
Arto Satonen, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ( kok )
 
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastossa 4.3.2013.

 

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*