Maakuntauudistusta odotellessa ovat markkinat muutoksessa muuallakin kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla. Moni kunta- tai sairaanhoitopiiriomisteinen yhtiö on valinnut strategiakseen kasvun. In house -yhtiöillä kasvun tapoja on vain yksi: laajentaa omistuspohjaa. In house -status eli sidosyksikköasema tarkoittaa sitä, että yhtiön on laillista myydä omistajalleen ilman altistusta kilpailulle. Tällainen ohituskaista eri ole mahdollinen millekään muulle yritykselle.

Valitettavan moni maakunta on valmistautumisessaan päätynyt linjaamaan, että joillakin toimialoilla kuten ateriapalveluissa etenemistapa on kuntien ja maakunnan yhteinen in house -yhtiö. Julkisten yhtiöiden markkinavaltaus ei rohkaise yksityisiä investoimaan alueelle, kun julkinen kysyntä suljetaan julkisen tuotannon monopolilla. Vaikka omistaja saisi ostaa muilta, tätä vaihtoehtoa harvoin edellytetään edes selvitettävän.

Ikävintä on havaita laajeneminen yli maakuntarajojen. Kunnan on kuntalain periaatteiden mukaan sallittua toimia vain sellaisessa, mikä on tasapuolista, yleishyödyllistä, kohdistuu omiin kuntalaisiin (paikallisuus) ja kun toimintaa ei syntyisi lainkaan, ellei kunta sitä toteuta (hallinnon toissijaisuus). Kuntalain periaatteille viitataan kintaalla esimerkiksi oululaislähtöisen Monetra Oy:n laajenemisessa lähes valtakunnalliseksi. Sama tapahtuu käynnissä olevassa Kunnan Taitoa Oy:n ja Kuntapro Oy:n yhdistymisessä.

Miksi ylikunnallinen inhouse-yhtiö on haitallinen?

1. Sitä on hankalaa omistajaohjata. Mitä laajempi on omistuspohja, sitä vähäisempi on yksittäisen osakkaan vaikutusvalta. Pienosakkaiden ääni ei kuulu ilman liittolaisia. Liittolaisuutta harvoin syntyy, sillä pienellä osakkuudella myös kiinnostus vaikuttaa yhtiöön on pientä.

2. Se vie pieniltä yrityksiltä toivon saada liikevaihtoa oman lähialueen julkiselta sektorilta. Iso in house -yhtiö voi olla hyväkin asiakas pienille yrityksille, mutta tämä edellyttää fiksua johtamista, selkeää omistajaohjaamista sekä sitä, että yhtiön tuotantotapa on ostaa eikä tuottaa itse.

3. Sen kanssa kilpaileminen on mahdotonta tai kilpailuun pystyvät vain suurimmat yritykset. In house -asemaan takertuminen tarkoittaa, että yhtiön toiminnan keskiöön nousee, kuinka saada uusia osakkaita mukaan ja muita asiakkaita ulos. Muut asiakkaat pitää laittaa ulos, ettei kilpailun välttelymahdollisuus vaarannu. Toiminnan laatu tai vastaavuus asiakkaan tarpeisiin voi jäädä toiselle sijalle. Kilpailullisuus tehostaisi yleensä laatua, sillä se pistää katsomaan asiakkaan tarpeita. On vaikea perustella, miksi juuri oman yhtiön tuotanto on parasta, kun paremmuutta ei ole missään koitoksessa testattu.

Kunnat joskus erheellisesti luulevat, etteivät olisi kiinnostava asiakas yrityksille, ja tämän tähden syöksyvät in house -yhtiöön. Yhdenkään kunnan eurot eivät ole pk-yritykselle liian vähäiset. Ne ruokkivat aina lähialueen elinvoimaa, kun ne avataan tarjolle. Yrittäjien hankintaneuvojat voivat auttaa varmistamaan, että kilpailua syntyy.

Satu Grekin, kilpailuasioiden päällikkö, Suomen Yrittäjät

Luitko jo?