Useissa kunnissa on annettu nuorisovaltuustoille puheoikeus valtuustojen kokouksiin. Itse en pidä tätä hyvänä kehityssuuntana. Tulevaisuuden kuntaa rakennetaan lapsille ja nuorille, joten heidän mielipiteitä on tarpeen huomioida entistä paremmin. Oikeat ratkaisut löytyvät muita toimintatapoja uudistamalla.

                    *         *        *

Oikeudellisesta näkökulmasta perusteluni mielipiteelleni löytyvät kuntalaista, jossa on selvästi säädetty sekä valtuuston että nuorisovaltuuston roolista ja tehtävistä. Kuntalain 14 §: n mukaan valtuusto päättää kunnan toiminnasta ja taloudesta ja käyttää kunnan päätösvaltaa. Kuntavaaleissa valituilla valtuutetuilla on kunnan suuremmissa asioissa päätösvalta lain mukaan.

Kuntalain 26-28 §:n mukaan nuorisovaltuustoilla, vanhus- ja vammaisneuvostoille on annettava mahdollisuus asioiden suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan. Kuntalaki siten erottelee valtuuston virallisena päätöksentekoelimenä ja nuorisovaltuustot ja muut neuvostot eri kuntalaisryhmien osallisuutta tukevana epävirallisena elimenä.

                    *         *        *

Kuntajohtamisen näkökulmasta on syytä kiinnittää huomiota valtuuston toiminnan ja päätöksenteon sujuvuuteen. Valtuuston kokousten tarkoitus on päätöksenteko. Kokoukset eivät ole asioiden selvittämisen tai vaikuttamisen foorumeita, vaan kaikki päätöksentekoon mahdollisesti vaikuttavat tiedot ja näkemykset olisi hyvä selvittää ennen kokousta.

Nuorisovaltuustojen puheoikeus valtuustossa voi myös lisätä vanhus- ja vammaisneuvostojen halua saada myös puheoikeus. Kunnan toiminnassa toki on tärkeää ottaa huomioon eri kuntalaisryhmien näkemykset. Valtuuston kokoukset kunnan tärkeimpänä päätöksentekotilaisuutena eivät ole oikea paikka käydä keskustelua päätösten vaikutuksista eri kuntalaisryhmille. Ne täytyy selvittää aiemmin.

Jos eri kuntalaisryhmille annetaan puheoikeuksia valtuustojen kokouksissa, asioita ei välttämättä saada päätökseen, vaan niitä palautetaan valmisteluun. Kuntajohtamisen toimivuuden näkökulmasta tämä johtaa valmisteluprosessien tehottomuuteen.

                    *         *        *

Organisaatiopsykologisesta näkökulmasta olen huolissani valtuustojen toiminnasta ryhmänä. Valtuuston tuloksellinen toiminta ja pitkäjänteinen päätöksenteko edellyttävät valtuuston koheesiota, eli kiinteyttä ryhmänä. Koheesio tarkoittaa valtuutettujen vetoa toisiinsa, toisten ja prioriteettien hyväksymistä sekä jokaisen myötävaikuttamista valtuuston tavoitteiden saavuttamiseksi. Puoluepolitiikka ja valtuustoryhmien toiminta jo haastavat valtuustojen kiinteyttä.

Valtuusto ryhmänä hajoaisi entistä enemmän, jos päätöksentekotilanteisiin otettaisiin mukaan ryhmän ulkopuolisia. Päätöksenteon tehokkuuden kannalta on siten olennaista myös valtuutettujen ryhmäytyminen ja siitä kiinni pitäminen.

Lasten ja nuorten mielipiteet on syytä ottaa entistä paremmin huomioon kunnan päätöksenteossa. Ratkaisuna voi olla esimerkiksi nuorisovaltuustojen ja valtuustojen yhteiset ideariihet, työpajat ja seminaarit. Valtuustojen päätettävissä asioissa voidaan myös toteuttaa päätösten vaikutusten ennakkoarviointi, jossa lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset voidaan pohtia yhdessä heidän kanssaan.

Erityistä huomiota valtuuston päätöksenteossa on tarvetta kohdistaa syrjäytyneisiin lapsiin ja nuoriin, ja kehittää tiedon saamista heidän kokemuksista ja haasteista.

Valtuustojen kokoukset kuuluvat vain valtuutetuille. Tästä edustuksellisen demokratian perusperiaatteesta on hyvä pitää kiinni. Eri kuntalaisryhmät voivat toki olla läsnä julkisessa valtuuston kokouksessa.

Sini Sallinen, Kuntaliiton kuntakehitys- ja tutkimusjohtaja