Tasavaltamme hallituksen toimia on ruodittu julkisuudessa. Hallitus tietenkin pyrkii yhteiseen hyvään, mutta populistiseen kielikuvaan kuuluu käsitteiden epämääräisyys kuten kilpailukyky ja tuottavuusloikka. Hallitus puhuu leikatessaan yhteisestä sopimisesta sekä sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä yhteistyöstä kuntien kanssa. Mediajulkisuus näyttäytyy muunlaisena. Tällaisella toiminnalla ei synny luottamusta.

Näyttää siltä, että hallituksen ratkaisevat toimet kasaantuvat pääministerille ja pääministeripuolue keskustalle. On todettu, että pääministeri on tuomassa yrityskulttuurin pelisääntöjä julkiseen toimintaan. Tällainen pelisääntöjen ja arvomaailman vyörytys ei onnistu hetkessä eikä se onnistu muutamassa kuukaudessakaan. Yhden vaalikauden, neljän vuoden aikana kulttuurin muutos ja siihen liittyvä asenteiden muokkaus on mahdollista saada vasta alulle.

Toiminta- ja johtamiskulttuurin muuttaminen on pitkä ja vaikea prosessi. Lisäksi populismi ja siihen liittyvä munkkilatina hämärtävät politiikan tekoa. Yhteisen kielen löytäminen on ehdoton edellytys vuoropuhelulle sekä sen myötä yhteisymmärrykselle ja muutokselle.

Kulttuurin vaikutusta muutoksen hallintaan on tutkittu maailmalla. Richard Lewis kirjassaan When Cultures Collide kertoo, milloin muutosta on mahdollista hallita: silloin kun oma kulttuuri kohtaa ystävällisen kulttuurin. Törmäys tapahtuu vääjäämättä, kun oma kulttuuri kohtaa vieraan kulttuurin. Tällöin asiat eivät etene, vaan jumittuvat.

Syntynyt vuoropuhelun ja -vaikutuksen vaje johtaa keskinäisessä kanssakäymisessä tiedon panttaamiseen ja kyseenalaistamiseen, pähkäilyyn ja jyräämiseen, eripuraan ja pattitilanteisiin – jopa vahingoniloon. Onko hallitus onnistunut luomaan itselleen yhtenäisen kulttuurillisen perustan? Toimiiko hallitus vuorovaikutteisena tiiminä ja osana linjakkaita päätöksiä tekevää parlamentaarista prosessia?

Viimeaikaiset tapahtumat sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä osoittavat, että hallituksen sisäinen kulttuuri on vasta viety sulatusuuniin. Uskottavan päätöksenteon tulisi olla johdonmukaista, jolloin poukkoilu edustaa huonosti jatkuvuutta.

On huomionarvoista, että mitä kauempana hallitus ja poliittinen johto ovat kansasta, sitä enemmän tieto suodattuu liikkuessaan ja sitä ongelmattomampana poliittinen eliitti näkee nykytilanteen. Tapa, jolla ihmiset kohtaavat toisensa ja prosessoivat keskinäisiä suhteitaan joko vahvistaa tai heikentää johtajuuden voimaa ja ohjauksen innostavuutta.

Nykyhallituksen toimintakulttuurin muutosprosessi on koetuksella. Kulttuurin ymmärtäminen vaatii ponnisteluja. On yllättävää, miten kulttuurisen näkemyksen avartuminen palkitsee ponnistelut. Muutosvastarinta alkaa vaikuttaa normaalilta – ja mikä tärkeintä, oma nöyryys kasvaa. Pääministerin yritysjohtajatausta tekee joka tapauksessa hyvää julkisen toiminnan luutuneille tavoille.

Mutta: johtajan on tarpeellista olla tietoinen johtamansa yhteisön kulttuurista samalla tavalla kuin jokaisen henkilön on tarpeellista olla tietoinen omasta persoonallisuudestaan. Useimmiten tätä tietoisuutta ei tarvita, mutta vaikeuksien kohdatessa – kun asiat eivät suju niin kuin pitäisi – on tarpeellista tietää, miten oma katsomus vaikuttaa ongelman ratkaisuun.

Politiikka ei ole pelkkää konsensusta. Tämä näkyi erinomaisesti edellisten hallitusten toiminnassa. Huonoin vaihtoehto on, että hallitukselta puuttuu päätöksentekokyky. Toimiva argumentointi hoituu hyvällä valmistelulla.

Jaakko Pitkänen , hallintotieteiden tohtori, filosofian maisteri

Luitko jo?