Valtiovarainministeriö on asettanut kuntalain muutostarpeita selvittävän työryhmän. Ohessa muutama havaittu epäkohta jotka selvitystyöryhmä toivottavasti myös huomioi.

Kuntien toimintojen yhtiöittäminen, joka on yhä enenevässä määrin lisääntynyt ja lisääntyy, aiheuttaa merkittäviä ongelmia erityisesti julkisuuden ja hallinnon transparenssin näkökulmista. Tämä siitä syystä, että kuntien omissakin yhtiöissä julkisuus on erittäin rajattu toisin kuin varsinaisissa kuntaorganisaatioissa julkisuuslain mukaan tilanne on. Julkisuuslaki ei ulotu koskemaan edes kuntien omia yhtiöitä joka on merkittävä epäkohta. Kuntalaisten ja jopa päätöksentekijöiden, mm. valtuutettujen on lähes mahdotonta osallistua ja vaikuttaa kuntayhtiöiden toimintaan koska tietovaje on merkittävä.

On myös huomioitava, että tieto on myös valtaa joka tässä tapauksessa rajoittuu vain yhtiöiden hallitusten jäseniin ja valtuuteutuilla, päättäjillä ei nyt tätä tärkeää tiedon valtaa ole, toisin kuin asian pitäisi olla. Toimintojen ja hallinnon julkisuus käy käsi kädessä osallistumisen ja vaikuttamisen kanssa. Näin ollen kuntalakiin ja osakeyhtiölakiin tulee kirjata, että kuntien enemmistöomisteisissa (yli 50 %:n omistusosuus) yhtiöissä sovelletaan julkisuuslakia.

Niin ikää ns. ostopalvelutilanteissa, jolloin kyse ei ole kunnan/kuntayhtymän omasta toiminnasta, vaan järjestämisvastuusta, kuntalakiin, sekä osakeyhtiölakiin tulee kirjata, että kuntien/kuntayhtymien järjestämisvastuulla olevien ostopalveluiden osalta sovelletaan julkisuuslakia.

Julkisuuslain 2 §:n (lain tarkoitus) mukaan: ”Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.” Näin ollen edellä mainitut lainsäädäntömuutokset ovat varsin perusteltuja ja julkisuuslain hengen sekä tarkoituksen mukaisia.

Aloiteoikeussäännöksessä (23 §) mainitut käsittelyajat eivät vastaa hyvän hallinnon periaatteita, asian viivytyksetöntä käsittelyä viranomaisessa. Ko. säännöksessä määriteltyjä aikatauluja tuleekin lyhentää voimassa olevasta säännöksestä puoleen. Käsittelyaikataulujen lyhentämisen ei voida nähdä olevan kuntien orgaaneille mahdoton tehtävä ottaen huomioon, että aloitteita laaditaan erittäin vähän. Lainsäätäjän intressissä voisi olettaa olevan, että kunnat kannustavat asukkaitaan aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen johon hallinto myös lainsäädännön, hyvän hallinnon ja palveluperiaatteen myötä vastaa.

Voimassa olevaa kuntalaisen aloiteoikeutta (KuntaL 23 §)  koskevaasäännöstä tulee muuttaa myös siten, että aloitteet käsitellään toimivaltaisessa viranomaisessa, myös valtuustossa, eikä aloitteita ja niiden käsittelyä saateta valtuustolle ainoastaan tiedoksi. Aloitteet tulee viedä valtuuston päätettäväksi ja ratkaistavaksi samalla tavalla kuin muutkin valtuuston toimivaltaan kuuluvat asiat, hallituksen esityksen pohjalta. Aikaisemmissa kunnallis- ja kuntalain komiteanmietinnöissä on mm. todettu, että aloitteiden käsittely valtuustossa voi aiheuttaa hallinnolle ylimääräistä työmäärää. Perustelu on absurdi kahdesta syystä: ensinnäkin aloitteita laaditaan erittäin vähän ja toiseksi, aloitteet tulee käsitellä samalla tavoin kuin muutkin asiat, toimivaltaisessa (valtuusto) viranomaisesssa.

Aloitteita koskevaa muutoksenhakuoikeutta tulkitaan ja sovelletaan väärin. Tämä kysymys ei kuulu varsinaisesti lainsäädännön muutostarpeisiin vaan lainsäädännön soveltamiseen käytännössä, kunnissa ja tuomioistuimissa. Aloitteen laatijalla on muutoksenhakuoikeus laillisuusperiaatteen mukaisesti. Tämä  siitä syystä, että aloitteita koskien tehdään samankaltaisia hallintopäätöksiä kuten muidenkin päätösten osalta jotka eivät koske valmistelua ja täytäntöönpanoa. Kunnan viranomaisen päätös mihin toimenpiteisiin aloitteita koskien ryhdytään tai ei ryhdytä on lopullinen kunnan viranomaisen päätös eikä valmistelua kuten KHO on todennut. Laillisuusvalitus perustuu siihen, onko asian/aloitteen käsittelyssä tapahtunut muotovirheitä joista tulee aina olla mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen.

Voimassa olevassa lainsäädännössä sekä tuomioistuinmenettelyssä on merkittäviä epäkohtia kuntalaisten ja jopa päätöksentekijöiden osallistumisen ja vaikuttamisen, julkisuuden ja tiedon näkökulmista johon lainsäädännön tulee nopeasti reagoida. Lainsäädännön tulee olla riittävän tehokasta ja vaikuttavaa sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Demokratian ja sen tilan arviointi ja siihen liittyvän lainsäädännön arvioinnin tulee olla jatkuvassa lainsäätäjän vahvassa intressissä kuntademokratian ja toiminnan legitimiteetin varmistamiseksi.

Olli-Pekka Salminen

Kirjoittaja on hallintotieteiden maisteri (kunnallisoikeus) ja laatii parhaillaan väitöskirjaa kuntalaisten osallistumisesta ja vaikuttamisesta kuntalaisen aloiteoikeuden näkökulmasta