Mielipide: Lisää porkkanaa lihavuuskeskusteluun

Lähes kolme neljäsosaa 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista on ylipainoisia. Neljännes aikuisista voidaan luokitella lihaviksi, eli joilla painoindeksi on 30 tai enemmän. Lihavuus lisää riskiä moniin sairauksiin, kuten esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen ja yli kymmeneen eri syöpään. Kyseessä on siten tikittävä aikapommi, niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin kannalta.

Lihavuuden kohdalla sormi osoittaa liian usein pelkkää yksilöä. Yksilöllä on luonnollisesti aina vastuu omista valinnoistaan, mutta lihavuudessa on kyse pikemminkin kasvavasta yhteiskunnallisesta, systeemisestä ongelmasta. Lihavuusongelman ratkominen “yksi potilas kerrallaan” on liian kallista ja hidasta niin ihmisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Siksi tarvitsemme systeemitason ratkaisuja, jotka edellyttävät yhteiskunnallista johtajuutta ja kehittämistä yli sektorirajojen.

Lihavuusongelman ratkomisessa ihmiset ovat kaiken keskiössä. Yksilöitä syyllistävän asenteen sijaan tulisi keskittyä ihmisten arjen ymmärtämiseen ja myötäelämiseen. Kotitalouksien rajalliset resurssit, kuten pienituloisuus, sosiaalisesta ympäristöstä opitut tavat tai esimerkiksi ajan puute ohjaavat meitä tekemään toistuvia, tottumuksiin pohjautuvia arkisia valintoja esimerkiksi ruokakaupassa. Usein helppous, halpuus ja vaivattomuus johtavat meidät epäterveellisempien vaihtoehtojen luokse. Ajan myötä nämä pienet, usein tiedostamattomat valinnat johtavat lihavuuden kaltaisiin terveysongelmiin.

Yksilön vastuun ohella ei ole liioiteltua puhua lihavuutta ruokkivasta yhteiskunnasta. Ihmiset tekevät arjen valintoja tilanteissa, jotka ovat vahvasti yhteiskunnallisen päätöksenteon, kuten verotuksen, tai esimerkiksi mainonnan ohjaamia. Esimerkiksi verotuksella voi ohjata yhteiskunnan eri toimijoita vähentämään ei-toivottuja asioita ja lisäämään toivottuja asioita. Hyvinvoinnin ollessa tavoiteltu lopputulema, tulisi myös yhteiskunnallisen ohjauksen, kuten verotuksen tai esimerkiksi sote-palvelutuotannon rahoituksen kannustaa tuota tavoitetta kohti.

Yhteiskunta, jonka edustajina toimivat muun muassa lainsäätäjät sekä sosiaali- ja terveyspalveluista vastuulliset kunnat, pitää ratkaisun avaimia käsissään. Julkisen sektorin toimijoilla on muutokseen ja sen johtamiseen vaadittava mandaatti, yhteiskunnallinen missio sekä kokonaisvaltainen näkemys väestön hyvinvointiin.

Lihavuuden torjunnassa tarvitaankin rohkeaa johtajuutta ja keskittymistä nimenomaan tuloksien tuottamiseen ja arvonluontiin, entisen prosessikeskeisen mallin sijaan. Tämä muutos korostaa ekosysteemin roolia eli yhteistyötä yli sektori- ja toimialarajojen. Muutos tarkoittaa niin ehkäisevän työn kuin hoidon osalta myös yksilöllisempää lähestymistä, sillä ihmisen tasolla kyse on muun muassa elämäntapojen ja yksilöllisten mieltymysten, perimän, ruokavalion ja sosioekonomisen taustan muodostamasta kokonaisuudesta.

Kuntien itse tekemä ehkäisevä työ, kuten esimerkiksi tiedon jakaminen ja liikuntaympäristöt ovat tarpeen sekä hyödyllisiä. Seinäjoen Lihavuus laskuun 2013-2020 -ohjelma on hyvä esimerkki onnistuneesta kunnan kokonaisvaltaisesti osallistavasta toimenpideohjelmasta. Yksittäiset toimenpiteet ja hyvät ohjelmatkaan eivät itsessään riitä. Muutkin hyvinvoinnin kannalta keskeiset sektorit ja palvelut, kuten esimerkiksi vähittäiskauppa, on kytkettävä osaksi ratkaisua. Kun monet yhteiskunnallisesti toivottavat asiat näkyvät sekä tuntuvat ihmisten arjessa helppoina, hauskoina ja halpoina vaihtoehtoina, niihin tartutaan ja sitoudutaan sekä järjellä että tunteella. Hyvä esimerkki tästä on ovat mitä moninaisimmat digitaaliset sovellukset, jotka mahdollistavat tänä päivänä monien sekä yksilöllisten että yhteisöllisten ohjelmien ja ohjeiden jalkauttamisen ihmisten arkeen.

Ennen kaikkea on kehitettävä ratkaisuja ihmisten kanssa. On aidosti ymmärrettävä ihmisten arjen realiteetit, käytettävissä olevat resurssit sekä käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät eri elämäntilanteissa, jotta yhteiskunta voi tarjota parhaat mahdollisuudet hyvään ja kestävään arkeen – jonka sivutuotteena syntyy myös terveyshyötyjä ja hyvinvointia. Ihmiset on nähtävä aktiivisina toimijoita ratkaisussa, eivät passiivisina toimenpiteiden kohteina.

Puuttuaksemme lihavuuteen tai muihin ajan hyvinvointihaasteisiin tuloksellisesti, täytyy ihmisille sekä ratkaisuja kehittävälle, monimuotoiselle ekosysteemille luoda vahvoja kannustimia muutokseen sekä kanavat kehittämiseen osallistumiseksi. Suoritteiden ja prosessien sijaan parrasvaloihin olisikin nostettava saavutetut tulokset ja vaikuttavuus. Reaktiivisen ja korjaavan järjestelmän rinnalle tarvitaan proaktiivista ja muutokseen kannustavaa systeemistä ratkaisua, joka yhdistää sektori- ja toimialarajat ja hyödyntää eri toimijoiden erilaista osaamista.

Kompleksiset haasteet edellyttävät systeemistä näkökulmaa, ihmislähtöistä kehittämistä ja missiolähtöistä johtamista. Väitämme, että kaipaamamme ratkaisut löytyvät pitkän suunnittelun ja massiivisten toimeenpanojen sijaan ketterien kokeilujen kautta, jatkuvasti oppien yli toimijarajojen. On tekojen aika.

Touko Aalto, vanhempi neuvonantaja, Gesund Partners

Ville Koiste, arvonluonnista vastaava johtaja, Gesund Partners