Miksi pormestarimalli näyttää juurtuvan hitaasti Suomeen? Meillä kunnallishallinto on erilainen kuin maissa, joissa malli on käytössä. Kuntien tehtävät kyseisissä maissa voivat olla huomattavasti vähäisemmät kuin meillä. Näissä maissa hallinnon perinne korostaa poliittisen johtajuuden sitomista henkilöön, kun taas meillä historia on pakottanut eri mieltä olevat ihmiset yhteistyöhön. Päätöksenteko kunnissa on riippuvainen eri toimijoiden yhteistyöstä.

Politiikka on olennainen osa demokraattisen maan järjestelmää. Voidaan olettaa, että politiikkaa vieroksutaan, koska politiikka on menettänyt kosketuksensa suomalaisiin. Tämä vieroksunta ei välttämättä vähene asettamalla pormestari ohjaamaan kunnan toimintaa. Jotta kansalaisista ei tulisi poliittisen näytelmän katselijoita, yhteisöllisiä asioita on käsiteltävä kunnissa monella eri alueella, ei yksinomaan kuntaorganisaatiossa.

Yhteisöllisyyteen liittyen kansalaiset ovat perinteisesti oppineet kohtaamaan toisensa, esittämään toisilleen vaatimuksia ja muodostamaan niistä kokonaisvaltaisia näkemyksiä. Kun tämä mahdollisuus on vähentynyt, itsekkyys näyttää lisääntyneen ja ihmiset ovat alkaneet pitää omia ajatuksiaan totuuksina. Jos politiikka nähdään kunnallista päätösprosessia huomattavasti laajempana yhteisöllisenä asiana, huomataan, että pormestarimallilla politiikan uudistamisessa on rajansa. Kunnanjohtajallakin on mahdollisuus edistää yhteistyötä ja siihen liittyvää yhteisöllisyyttä.

Pormestarin mahdollisuudet ratkaista luottamuksen ja yhteistyön ongelmia ovat rajalliset. Pormestarimallin myötä olisi myös hyvä miettiä, kuinka eri toimijat voisivat edistää yhteistyötään kunnallisessa päätöksenteossa. Yhteistyön esteiden voittaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin tuoda prosessiin uusi toimija.

Kunnallishallinnon erityispiirre Suomessa on eri hallinnonalojen ammatillisuus. Näitä aloja johtavat yleensä koulutetut ja kokeneet ammattilaiset, asioiden johtajat. Jos pormestari on politiikan ammattilainen, johtavat viranhaltijat saattavat nähdä mahdollisuuden käyttää omasta näkökulmastaan tilannetta hyväkseen.

Menneisyydessä ilman virallista asemaa oleva ihminen oli käskyläinen – alamainen. Miltä tuntuu, kun sanon, että tulevaisuuden kunnassa kunnan virkakoneisto luottamushenkilöineen on kuntalaisen palvelija? Luottamussopimus ja -suhde syntyy vain, jos kuntalainen saa valtuuttamaltaan henkilöltä vastauksen häntä vaivaavaan kysymykseen. Johtavien viranhaltijoiden, mutta aivan erityisesti pormestarin on oltava ihmisten johtaja.

Onkin syytä tuoda esille joitakin luottamuksen rakentamisen ja poliittisen johtajuuden periaatteita:

Rehellisyys, arvostus ja kunnioitus ovat ihmisten välisten sanattomien sopimusten ja luottamuksen perusta, joka ohjaa kaikkea ihmisten välistä toimintaa. Luottamus on yksittäisen ihmisen vastaus hänelle osoitettuun arvostukseen ja kunnioitukseen. Epäluottamus on vastaus ylimielisyyteen ja ylemmyyden tunteeseen. Johtamisen tehtävä on luoda jatkuvuuden edellytykset, vaikka toimintaympäristö muuttuu nopeassa tahdissa. Johtamisen on oltava johdonmukaista ja avointa.

Yhteisön luottamuskulttuuri vahvistuu, kun organisaation jännitteiden positiivinen kierre ja luottamus voimistuvat. Tähän tarvitaan hyvää johtamista. On hallittava toimintaympäristön muuttumisen nopeus ja ihmismielen muuttumisen hitaus.

Poliittinen johtaja edistää kunnallista demokratiaa antamalla kasvot toiminnalle ja päätöksenteolle. Johtajan tehtävä on edistää vuorovaikutusta ja kunnallisen toiminnan avoimuutta. Poliittinen johtajuus ei sitoudu henkilöön vaan eri mieltä olevien ihmisten väliseen yhteistyöhön.

Poliittista toimintaa ja demokraattista järjestelmää on syytä arvioida rinnakkain. Puolueiden tärkeä rooli on kehittää kuntakohtaisia käytäntöjä poliittiselle keskustelulle ja osallistumiselle. Yhteisöllisyys kansalaisyhteiskunnassa syntyy yhteistyöstä verkostoissa kuntalaisten, muiden kuntien ja sidosryhmien kanssa.

On tärkeää, että kunnassa kehityksen ja suunnittelun painopiste on asioiden valmistelussa, jolloin on vahvistettava eri toimijoiden ja sidosryhmien välistä yhteistyötä, paikallista olosuhteiden tuntemusta ja kuntastrategiaan pohjautuvaa johtajuutta. Hyvän poliittisen johtajuuden esteitä ovat muun muassa luottamuspula, jähmettävä byrokratia ja virkamiesvalta sekä nurkkakuntainen politikointi.

Luottamusta on tutkittu kymmeniä vuosia. Ainakin viimeiset kaksikymmentä vuotta muun muassa emeritusprofessori Risto Harisalo on kirjoittanut tutkimustensa pohjalta johtamismalleista, johtajuudesta sekä luottamuksesta sosiaalisena pääomana – luottamuspääomana.

Jaakko Pitkänen, hallintotieteiden tohtori                       

Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.