Muistokirjoitus: Kaustisen ensimmäinen nainen
Pitkän uran Kaustisen kunnan ja Keski-Pohjanmaan alueen luottamustehtävissä tehnyt Tuula Harju (o.s. Virkkala) kuoli 19. marraskuuta 2021 Kokkolan keskussairaalassa.
Tuula syntyi Kaustisella 6. helmikuuta 1940. Kauppiasperheen lapsi tottui siihen, että kaustislaiset tulivat luo. Isä Jalmari ja äiti Helga palvelivat kaustislaisia sekatavarakaupassaan, Tuulasta tuli kuntalaisten palvelija päättäjänä ja yhteisten asioiden edistäjänä. Molemmissa on kyse taidosta kohdata kanssaihminen, se oli Tuulan erikoisalaa.
Tuula oli modernin suomalaisen naisen malli. Hän osoitti, että jos nyt aivan kaikkea ei voi saada, niin paljon kuitenkin: perheen, työuran ja päälle vielä lukuisia luottamustoimia.
Tuula ja Erkki Harjun vanhempien lasten ollessa pieniä Tuula lähti Kokkolan kauppaopistoon opiskelemaan ja valmistui merkonomiksi 1964. Se poiki työuran Kaustisen verotoimistossa liikeverotukseen erikoistuneena verosihteerinä.
Kun koko tytärkatras – Pirjo, Maija, Minna ja Teija – oli kasvatettu, Tuula jatkoi vielä opintoja Kokkolan yhteislyseon iltalukiossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi samaan aikaan Minna-tyttärensä kanssa 1981.
Kyvystä tällaiseen pitkäjänteisyyteen on ollut apua Tuulan poliittisella uralla. Lasikattoja ei usein rikota kertarysäyksellä. Kunnanvaltuustoon hän tuli valituksi ensimmäisen kerran 1985. Vuonna 1997 hänestä tuli ensimmäinen nainen Kaustisen kunnanvaltuuston puheenjohtajana (kesk.). Hän jatkoi puheenjohtajana vuoteen 2008.
Tuula oli kuntavaikuttajana ja johtajana sosiaalinen ja neuvotteleva, juuri sellainen kuin kauppiasperheen tyttären voi kuvitellakin olevan. Hän tunsi valtaosan kaustislaisista henkilökohtaisesti ja oli tarkasti hermolla siitä, mikä kulloinkin oli kuntalaisille tärkeää.
Tuulalla oli urallaan paljon luottamustehtäviä: Marttaliitossa aina valtakunnan tasolla saakka, sotaveteraanien parissa, sairaanhoitopiirissä, Kansanmusiikkifestivaaleilla… Hän ei haalinut tehtäviä itseään varten, vaan sen perusteella, miten pystyisi parhaiten ajaa kaustislaisten ja kotiseutunsa asiaa.
Silti mitään tehtävää hän ei hoitanut itselleen tärkeimmäksi kokemansa tehtävän kustannuksella: äitiyden ja sittemmin isoäitiyden. Lapsenlapsille ei tullut mieleenkään luulla Tuula-mummulla olevan työkiireitä, niin täydestä sydämestä hän heidän kanssaan aikaa vietti. Mummulassa oli välillä vilskettä, mutta Tuula ja Erkki orkestroivat kaiken keskellä tyynen rakastavasti.
Tuula oli tarkka ihminen ja hänellä oli erinomainen muisti. Työtoverien ei usein täytynyt tarkistaa faktoja asiakirjoista, kun ne sai nopeammin Tuulalta kysymällä.
Onkin sääli, että Tuulan viimeiset vuodet olivat muistisairauden varjostamat. Paljon oli kuitenkin hyvää niissä parissa vuodessa, jotka Tuula vietti hoitokodeissa. Hän solmi uusia ystävyyssuhteitakin muiden asukkaiden kanssa. Mitä lopulta on pari unohduksen kuiluun lipsahtanutta muistoa sen rinnalla, että loppuun saa kohdata lähimmäisiään, olla ihminen toiselle?
Tuula olisi myös arvostanut sitä hienoa, ihmistä kunnioittavaa hoitoa, jota hän sekä hoitokodissa että sairaalassa loppuaikoina sai. Olihan hän vuosien ajan työskennellyt sairaanhoitopiirin luottamustehtävissä kaikille keskipohjalaisille kuuluvan hyvän terveydenhoidon eteen.
Lauri Jaakkola
Kirjoittaja on Tuula Harjun tyttärenpoika
